Se oli vain yksi yö, kun ei heti tullut uni vaan ajatukset alkoivat kieppua päässä. Lauseet rakentuivat toistensa perään ja tuntui, että pitää joko hakea paperia tai avata läppäri. Niinpä tein jälkimmäisen. Tuli vain tarve kirjoittaa, mitä näiden seinien sisällä tapahtuu.
Kotimme on muotoutunut moneen kertaan uudelleen. Lapset ovat olleet pieniä, on ollut pampers-kausi, kurahousukausi ja polvet puhki -kausi. Eteisen ovat välillä vallanneet kaverien kengät, välillä koulureput ja toisinaan ystävien kengät ja takit. Vuodet ovat muovanneet kotia, sitä on remontoitu, on muutettu huoneesta toiseen ja maalattu aina uudelleen. Jos seinät osaisivat puhua, ne sanoisivat uudelle pinkille maalipinnalle, että minä olin ennen sininen. Julisteita on teipattu seiniin ja taas revitty irti. Joskus seinältä katseli Harry Potter, nyt siellä on Cheek.
Olemme uusperhe, ei uusioperhe. Uusioperhe kuulostaa kierrätykseltä. Kierrätämme kyllä vaatteita mahdollisuuksien mukaan, mutta kierrätetty perhe ei kuulosta hyvältä. Olemme myös tukiperhe ja sijaisperhe. Monta nimitystä, mutta yksi ja sama perhe. Perhe muotoutuu moneksi. Joskus 17 vuotta sitten mietimme, keitä kaikkia kuuluu perheeseemme. Välillä perheen käsite tuntui todelle laajalta. Uusperheen myötä niin monien ihmisten elämä vaikutti meidän elämäämme. Samoin on nyt sijaisperheen myötä. Emme voi enää sulkea itseämme kuin simpukka ja tyytyä olemaan ydinperhe, vaan meidän on taas katsottava perhettä laajempana. Iso perhe on rikkaus, vaikka joskus palasten saaminen kohdalleen on yhta vaikeaa kuin 5000 palan palapelissä, jossa on paljon sinistä taivasta.
Elämme taas uutta vaihetta elämässä. Suurin osa lapsista on itsenäistynyt, löytänyt paikkansa maailmassa ja perustanut oman kodin. Puolisoni on piilottanut (kenties jopa hävittänyt) perheemme isot kattilat, jotta en voi enää tehdä litratolkulla keittoa, jota syötäisiin nykyisellä väellä viikon. Kotona on jopa yksi huone, jossa ei asu ketään. Välillä se huutelee haluavansa asukkaan, mutta mies järjen äänellä vaientaa nämä äänet hyvin nopeasti. Perheessämme mies edustaa järjen ääntä, minä tunnepuolta - molempia tarvitaan!
Tätä kaikkea on siis hima - tarina meidän kodista ja siellä tapahtuvista asioista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti