Joulukalenteri - 7.12.2020

Eilinen päivä hupsahti välistä. Katseltiin 'linnan juhlia' ja syötiin pizzaa. Poltettiin sinisiä kynttilöitä ja unohdettiin kalenterikynttilä. Niinpä tänään oli siinä kaksinkertainen urakka. 

Tänään joulusukka etsittiin kirjaimista järjestetyn vihjeen perusteella. Nopeasti sekin koodi ratkaistiin. Joulukirjeessä kehotettiin menemään iltapalalle Fjällbohon ja paistamaan makkaraa tulella. Makkara ja nakit maistuivat vilpakassa kelissä.

Joulukalenteri - joulukuun viides

 Tänään nautittiin lounaalla sitä 'yhdessä tehtyä' ruokaa eli McDonald'sin herkkuja.

Kukaan ei olisi kuulemma halunnut kokkailla yhdessä. Jälkkäriksi ladattiin karkkipäiväpussit pöytään. Siitä ne hävisivät ennenkuin viimeinen pussi kosketti pöydän pintaa. 

Päivällisaikaan kaikki taisivat potea mäkkiähkyä ja sokerihumalaa. Kalenterikirjettä silti availtiin. Tänään kirje kehotti kuuntelemaan jokaisen lempijoululauluja. Niinpä meidän listamme muodostui tällaiseksi:

Huomenna taas uudet jutut!

Joulukalenteri - 4.12.

Tänään oli vähän joulukalenteriväsymystä ilmassa. Osa väestä oli muualla ja harrastuksetkin laittoivat aikataulua uusiksi. Kalenterikarkit kuitenkin löytyivät ja kirjeestä löytyi viesti huomisen aterian valmistuksesta yhdessä. 

Meillä on joskus valmistettu aterioita yhdessä niin, että jotkut ovat tehneet alkupaloja, toiset ovat hoitaneet pääruoan ja loput ovat loihtineet jälkkärin. Nyt vedettiin tässäkin mutkat suoriksi ja mäkkäri kutsuu. Viis siitä, että K-ruoan auto kurvasi hetki sitten tätä kautta tuoden jääkaapin täydennystä. Ranut toimivat kuulemma alkupalana, hamppari pääruokana ja karkkipäiväkarkit jälkkärinä. 

Vielä ois 20 päivää jouluun...

Joulukalenteri - joulukuun kolmas

Tämän päivän joulukirje ohjasi miettimään, minkälaiseen hyväntekeväisyyteen osallistumme tänä jouluna. Äänet menivät 3 - 4 WWF:n ja joulupuu-keräyksen välillä. Niinpä päätimme hajauttaa lahjoituksemme. WWF:n lahjoitus oli helppo tehdä netissä.

Joulupuu-keräyksen kuusi löytyi paikallisesta marketista. Otin sieltä 8-vuotiaan pojan lapun ja huomenna yhdessä mietimme, mitä hänelle hankimme. Tulevana maanantaina lahja pitää käydä jo viemässä.

Kalenterikarkkien etsintä kesti tänään kauemmin kuin edellisinä päivinä. Tonttujen piilotustaidot kehittyvät näköjään (tai kuvasuunnistuskuvat huononevat).

DROPS Designin joulukalenterin ykkösluukun tonttupipo suvun nuorimmalle valmistui myös tänään.

Mukavaa joulun odotusta!

Joulukalenteri - joulukuun 2.pv

 Voi miten paljon kaikkia ihania joulukalentereita netissä tänä vuonna onkaan. On siivouskalenteri, kehon huoltoa, pakopeliä, käsityökalenteria jne. Haluaisin osallistua niihin kaikkiin, mutta aika - tuo kiirehtivä monsteri, pistää kapuloita rattaisiin. Niinpä keskityn vain tähän omaamme (ja vähän muihinkin). 

Tänään meinasi tulla aikatauluongelma, kun yhdellä oli futisharkat, toinen oli luciaa kuvaamassa koululla ja meillä aikuisilla oli etäkoulutus puhejudosta. Jotenkin kuitenkin saatiin homma toimimaan ja ehdittiin iltapalan lomassa lukea kalenterikirjettä ja etsiä namuja.

Olin ajatellut, että tänään kirjoitetaan joulukortteja, mutta se idea sai täystyrmäyksen. Kukaan ei ollut innokas siihen, joten eipä sitten kirjoiteltu. Tuli kuitenkin taas istuttua porukalla yhdessä pöydän ääressä. Se tässä on mielestäni paras anti. 

Vain yhden kerän ostin tänään lankaa, koska dropsin joulukalenterissa oli niin ihana ohje joulumyssyyn suvun nuorimmalle ♥️

Joulukalenteri - joulukuun eka

Tänään vastaanotettiin joulukuu. Maassa oli onneksi vielä vähän lumen rippeitä. Muuten pimeä yllättää salakavalasti jo kolmen ja neljän välimaastossa. Silloin on mukava sytyttää kynttilät ja katsella Netflixistä Fireplace for your home -ohjelmaa (mukavan rentouttavaa).

Joulukirje antoi tänään tyttärelle valtuudet valita huominen iltapala. Hän valitsi tex-mex -ruuan eli tortilloja eri täytteillä. Tämä on ehdottomasti yksi perheemme suosikeista. 

Adventtikynttilä on ollut palamassa pitkin päivää ja nyt mukaan liittyi kalenterikynttilä. Joulukalenterityyppi löytyi taas ensimmäisellä kuvalla. Aivan turhaan näköjään otan useampia kuvia. Tänään tyyppi oli herkkuineen pujahtanut pesukoneen sisälle. Onneksi kenelläkään ei tullut pyykkäystarvetta ennen löytymistä.

Huomenna taas uusi joulukirje!

Tunnelmallista joulukuuta!

Joulukalenterin toinen luukku

Tänään joulukalenterityyppi  oli piiloutunut eteisen vaatekaappiin. Lapset tunnistivat ensimmäisestä kuvasuunnistuksen kuvasta jääkiekkokypärän pehmusteet. Tonttujen pitää huomenna keksiä parempi piilo namusille. 

Joulukirjeessä pohdittiin joululahjojen hankkimista. Joulupukkikin tarvitsee välillä vähän apua lahjojen kanssa. Mietittiin, mikä on koronasovelias keino niitä hankkia, kun nyt ei oikein voi shoppailureissuja suunnitella. Osalla väestä olikin jo selkeät suunnitelmat, mitä äidit, isät ja sisarukset voisivat tarvita. 

Illalla asettauduttiin TV:n ääreen olohuoneretkelle katsomaan joululeffaa eilisen joulukirjeen mukaisesti. Kurkku- ja porkkanatikut, kirsikkatomaatit sekä tietysti sipsit maistuivat dipin kera.

Tänään lähtivät määränpäähänsä myös joulupukin kirjeet. Katsotaan saammeko vastauskirjettä.

Huomennahan se sitten on - Joulukuu ♥️

 

Joulukalenteri - 1.adventti

 Ilmoitin tänä vuonna lapsille, että meille ei kaupan joulukalentereita tänä vuonna tule. Se, että ne valtaisat joulukalenteriröykkiöt saapuivat kauppoihin jo todella aikaisin, sai verenpaineeni nousuun. Meidän perheessä olisi joulukalenterin saatu uppoamaan liki 100€ ja mikä niiden tuottama ilo olisi ollut? 

Niinpä ilmoitin perheelle, että meillä on tänä vuonna itse tehty kalenteri. Tämä herätti melkoisia soraääniä ja spekulaatiota siitä, mitä joulukalenterin 'luukuista' sitten tulee. Syötin niin kutsuttua pajunköyttä niin paljon kuin ehdin. Koitin ehdottaa, josko se on siivouskalenteri. Ei saanut kannatusta. Jotkut sanoutuivat jo irti koko kalenteriprokkiksesta. 

Ensimmäisenä adventtina olin päättänyt kalenterin starttaavan ja ajattelin jakaa sen myös teille. Kaivoin tonttulakit esiin, mikä herätti noloa pälyilyä teini-ikäisissä perheenjäsenissä. Pöytään ilmestyi tokmannilta ostamani muovinen purkkikuusi, joka koristeltiin asiaankuuluvasti. Myös adventtikynttilä sytytettiin (kuusen koristelun jälkeen, ettei koko kuusi palanut). 

Seinälle oli ilmestynyt joulusukka, johon tonttu kai oli tuonut ensimmäisen joulukalenterikirjeen sekä pikkujoulun kunniaksi suklaapukit lapsille (jotka varsin nopeasti hävisivät). Päivän tehtävänä oli kirjoittaa kirje joulupukille sekä suunnitella huominen jouluinen leffailta.

Viimeisenä oli kuvasuunnistuksen vuoro. Piti etsiä kalenterikarkit sekä 'kalenterityyppi' kuvien perusteella. Löytyiväthän ne nopsaan pianon kannen alta, johon myös tuo ei niin jouluinen tyyppi oli suhtautunut. 

Mitähän huomenna?

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

 

Viikkosiivousta ilman hulluutta tai himoa

Kalenterissani on jo muutaman vuoden ollut ohjelmoituna päivittäin joku/jotkut siivouskohteet. Siivous ei nimittäin kuulu lempihommiini. Kuulun facessa siivoushullut -ryhmään, mutta en varsinaisesti ole kyllä mikään siivousrätin kanssa hulluna heiluva. Tykkään siististä kodista ja koska inhoan hikoilua niin en tykkää myös siivota apinan raivolla. Niinpä olen ohjelmoinut kodin siivoukset tasaisesti jokaiselle päivälle ja hoidan senkin tällaisena lempeänä intervallisiivouksena - siivoa puoli tuntia, lepää vartti jne. 

Eilen havaitsin myös instassa hauskan 30 päivän projektin - raivausriennot. Ekana päivänä poistetaan 30 tavaraa, toisena 29 jne. En varsinaisesti ole mikään hamstraaja, mutta silti tavaraa kertyy nurkkiin. Nyt siis raivataan. Ujutan sen tähän normiviikkosiivousrytmiin. Tänään siis ohjelmassa seuraavat kohteet:

Sitten vaan hommiin!!

Noniin, koska en aamulla vilkaissut kalenteriani, petasin sängyn aivan turhaan aamulla ja tein näkymätöntä työtä. Kukaan ei noiden seuraavien kuvien välissä olevaa ohittamatonta hikoilua aavista. 

Siinä tyhjeni yksi ammattijärjestäjä Laura Holmströmin nimeämä 'helvetinkassi' (n. 20 poisheitettävää tavaraa esim. lapsen matkustuslupa 2 vuoden takaa, useampia kuusiokoloavaimia sekä toimimattomia auton tupakansytyttimeen liitettäviä puhelimen latureita. Mitä kaikkea sitä jää nurkkiin pyörimään?!? Nämä olivat tosin pyörineet autossa, joka lähti tänään vaihtoon.) Petivaatteet menivät pyykkiin, joten samalla piti tyhjentää kuivausrumpu ja suorittaa maanantainen koneen suodattimia koskeva rutiinipuhdistus. En tiedä, onko mikään muu päivä yhtä tehokas rutiineille kuin maanantai. Minulla ei ainakaan muille päiville ole niihin sidottuja rutiineja. Kodinhoitohuoneessa suunnittelin hetken tyynyliinojen läpikäyntiä, mutta hylkäsin sen, koska se olisi laajentanut päivän urakkaa ja hikoiluriskiä liikaa. Siispä tyydyin nakkaamaan roskiin yhden liian kapoiseksi kutistuneen tyynyliinan ja isännän työkauluspaidan, joka oli varmasti se mukavin, mutta jonka kaulus oli nähnyt parhaimmat päivänsä (raivausrientosaldo siis 22).

Sitten eteisen kimppuun (koska se on nopein ja samalla tulee imuroitua raput, jotka keräävät luonnottoman paljon roskaa). Tässä välissä ruuan verkkokaupan sovellus ilmoitti, että tilaamani ruuat ovat jo yllättävän lähellä (= varaudu kantorumbaan ja hikoiluun - jälleen!)

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä olisi olkkarin imurointi. Loput raivaustavarat kerään luultavasti olkkarin hyllystä, johon tulee lykättyä ne lehdet, jotka luen joskus, kun minulla on aikaa. Onneksi taloyhtiössä on kierrätyspiste, johon nämä lehdet voi jonkun iloksi vielä viedä. Yllättäen myös kosmetiikkanäytteitä löytyi sieltä...hmmm! Siinäpä oli sitten tämän päivän urakka. 

Iloa bloggaamisesta ja vähän muustakin

Blogiperjantaita vietetään tänään neljättä kertaa. Valtakunnallisen blogipäivän teemana on bloggaamisen ilo ja flow. Ajattelin itse osallistua (viimetingassa) tähän yhdistämällä kaksi ilonaihetta; kirjoittamisen sekä lemmikkimme Brutuksen ja Caesarin.

 Ensimmäinen syksy

Kirjoittaminen tuottaa minulle iloa, mutta aina en saavuta flow-tilaa. Luova kirjoittaminen yleensäkin vaatii tilaa syntyäkseen. Jos pääkupolin kovalevy on tainnutettu arjen rutiineilla, erinäisten kalenteroitujen tapahtumien organisoinnilla ja niillä muutamilla muuttujilla, mitä suur-uus-sijaisperheen elämä tuo tullessaan, luovuus ei aina kuki. Väkisin kirjoittaminen ei ole kivaa. Sanat eivät solju eikä verbaaliakrobatia ole notkeaa. Ideat eivät kimpoile eikä sanan säilä sinkoile.

Ylioppilasjuhlissa

Tänään tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan käännellä sanoja näppärästi vaan esitellä rakkaat elikkomme, iloa tuottavat karvaiset kaverimme. Brutus tuli perheeseemme vajaat 13 vuotta sitten lapsille yllätyksenä. Pieni valkoinen karvapallo varasti välittömästi kaikkien sydämet. Useat kerrat sanonta 'sinäkin Brutukseni' kuului silti kodissamme. Ensimmäisen vuoden aikana tuo suloinen karvapallero söi nimittäin monet kenkäparit käyttökelvottomiksi, pureskeli kirjahyllystä alimpien kirjojen selkämykset, katkaisi sälepohjaisesta sängystä yhden säleen poikki jne. Useat lankakerät näkivät viimeisen selvän päivän Brutuksen käsittelyssä. Myös WC-paperirullat tulivat toisinaan kotiin tullessa eteisessä vastaan silpuittuna.

Huussin rappusilla

Myrskyisän lapsuuden jälkeen Brutus erikoistui hoivakoiraksi ja teki töitä parissakin työyhteisössä päästen ihan pariin lehtijuttuunkin. Työkseen se kerjäsi namupaloja hellyydenosoituksia vanhuksilta ja hoitajilta. Työrupeaman myötä Brutuksen vatsa tottui kestämään niin vanhusten sille lusikasta syöttämää sosekeittoa kuin hoitajilta kerjättyä kinkkuakin. Brutuksella on ollut myös monia ystäviä, joista osa on  ikävä kyllä jo siirtynyt sateenkaarisillalle. Mökkinaapurin Pulivari oli varsinainen BFF, kuten myös Donna (Brutuksen puoliso). Myös kissoja ei ole ystävyyssuhteista poissuljettu. Täyttä varmuutta ei ole, ovatko nämä ystävyydet olleet molemminpuolisia.

Brutus ja Sunny

Hermanni ja Caesar

Hei, camoon!

Kymmenisen vuotta myöhemmin perheemme kasvoi toisella Bichon frisellä tyttäremme ihastukseksi. Olimme menossa muka kenkiä ostamaan, kun yllättäen poikkesimmekin tuttuun Jitterbop-kenneliin pentuja katsomaan. Paria viikkoa myöhemmin meille muutti Caesar.

Historia ei toistanut itseään. Brutus otti hoivaavan isällisen roolin Caesariin ja Caesar vietti pentuaikansa roikkuen joko Brutuksen korvassa tai hännässä. Brutus tyynesti antoi sen tapahtua.

Aikoinaan ennen koiria mieheni asetti koirien tulolle kaksi ehtoa. Sitä ei sanota Häneksi eikä se nuku sängyssämme. No, mieheni ei edelleenkään sano koiria häneksi vahingossakaan, mutta meillä on sekä kotona että mökillä koirille omat portaat, jotta ne pääsevät sänkyymme nukkumaan helpommin.

Tähystyspaikka

Siinä siis iloa kerrakseen niin karvapallojen kuin kirjoittamisenkin myötä. Blogini on edelleen vähän sillisalaattia, josta paljon varoitellaan. Punaisena lankana toimii kuitenkin edelleen koti ja kodin pienet jutut. Sellaiset asiat, jotka helpottavat elämää, tuovat iloa arkeen, saavat elämän soljumaan helpommin. Monia perheemme asioita sitoo vaitiolovelvollisuus, joten on rajallista, mistä voin kirjoittaa. Pääasiassa kirjoitan siitä, mitä on juuri nyt mielenpäällä. Toivottavasti onnistuin tuottamaan Sinun päivääsi iloa kirjoituksellani.

Me!

Mökkilook

Ihmeperheen kiertävä ruokalista

Mikä ihmeen ihmeperhe, saatatte ihmetellä? No, meidän perheessämmehän on ollut lapsia joka lähtöön. On ollut sun lapsia, mun lapsia, meidän lapsi ja sitten niitä lainalapsia - jotkut käypäseltään ja toiset pitkäaikaisesti. Kaikki rakkaita ja tärkeitä. Lähes kaikkien lasten tulo perheeseemme on ollut tiedossa jonkin aikaa, joten olemme saaneet siihen yhdessä valmistautua. Niinpä ennen erästä 'perheenlisäystä' silloinen lapsukainen viimein jo totesi, että milloin nämä ihmelapset nyt sitten oikein tulevat meille. Niinpä tämä ihmeperhe-nimitys on jäänyt elämään. En tiedä, onko meillä sen kummempia supervoimia, mutta perheen monimuotoisuus on ehkä meidän pieni ihmeemme.

Tässä nyt kuitenkin se uudelleen väsäämämme kiertävä ruokalista. Korona-aika nimittäin sekoitti tämänkin. Nämä ovat siis päivällisruokia arkipäiville. Viikonlopun ruuat suunnitellaan erikseen kulloistenkin mielihalujen ja perheen silloisen vahvuuden mukaan. Koronaeristyksen aikaan kotona syötiin sekä lounas että päivällinen ja viikonloputkin vietettiin kotona, kun 'under-the-dome -kupu' laskeutui päällemme sulkien rajat emmekä enää päässeet edes mökille. No, nyt palaamme taas normijärjestykseen (kunnes kesäloma taas sotkee hienon organisointini).

Lähtökohtana on, että joka viikolla on yksi keittopäivä, makkarapäivä, kalapäivä, kanapäivä ja lihapäivä. Ennen oli myös kasvispäivä, mutta lihansyöjämieheni torppasi sen, joten ujutan ne vihannekset näihin muihin aterioihin. Kaikki ruuat tehdään itse aineksista, joita ruuan verkkokaupan kuski meille toimittaa. Mutta jos ruuanlaittajaa laiskottaa, niin sitten otetaan chillisti ja suhautetaan mäkkärin autokaistalle tai kaivetaan puhelimesta joku nälkään avun tuova äppi.

Ensiviikolla syömme siis seuraavasti:

Maanantaina
Tortillakeitto Soppa365:n sivuilta

Tiistaina:
Maailman paras nakki/makkarakastike
(tämä on alunperin Korianterin sivuilta, mutta koska en sitä enää löytänyt, laitan ohjeesta kuvan teille)

Keskiviikko:
Makaronilaatikko
(tämä on ohje, jota jo poismuuttaneet lapset ovat eniten kysyneet)

Torstai:
Friteerattu kana ja riisi
(kanapalat leivitetään ja friteerataan pannulla öljyssä, on namia!)

Perjantai:
Paistettu lohi ja ranskalaiset

Olisiko näistä sinulle hyötyä? Tämän suunnitelman pohjalta on helpompi tehdä viikon ruokatilaus verkkokaupasta. Olen kokeillut sekä K- että S-ryhmän ruuan verkkokauppaa. K-ryhmän kaara nyt toistaiseksi kuljettaa meidän ruokamme.

Huomenna kirjoittelen taas vuorostaan käsitöistä, kun lähdin mukaan myös yhteisneulontaan... mut siitä huomenna lisää!

Blogin herättelyä

Blogia pitäisi vähän elvyttää, mutta mitään ei oikein liiku päässä. Arki vie pitkälti ajatukset mennessään. Luovuus vaatisi vähän enemmän tilaa. Arjen melskeissä se tahtoo sammua. Kutimet kutistuvat muutamaan kerrokseen päivässä ja elämä pyörii päivärutiinien ympärillä.

Tänä viikonloppuna ajattelin kuitenkin ottaa pienen irtioton arkeeni yksinäisen mökkiviikonlopun merkeissä. En tiedä silti, voiko puhua yksinäisestä viikonlopusta, koska vaikka olen yksin, en tunne olevani yksinäinen. Silloin lataan akkuja ja toivon luovuuden lähteiden pääsevän taas vähän irti arjen kahleista. Edessä on kuitenkin vielä huominen koulupäivä, joten katsotaan ensin, mitä tämä ja huominen päivä tuovat tullessaan. Tarvitsetteko te muut yksinäisyyttä välillä? Mun akkuni tarvitsevat sitä latautumiseen. Muuten ne tilttaavat ihan kokonaan...

Meillä on tällä viikolla ollut lasten lempiruokaviikko (siitä olen aiemminkin postannut, eivätkä ruuat juurikaan ole muuttuneet), joten meillä on syöty texmexiä, tacokanapetiä, spagettia jauhelihakastikkeella ja tänään nuudeleita. Huomenna ovat vuorossa itsetehdyt kebabit. Uudistimme tällä viikolla muutenkin kiertävää ruokalistaamme (linkistä voit kurkata aiempaa postausta aiheesta). Voin postata siitä vaikka huomenna. Muutenkin tällaisina hassuina välipäiväpyhinä voi ottaa ruuanlaiton suhteenkin silleen chillisti (kuten meidän perheen esiteinit sanovat). Minä tykkään omiin nuudeleihini (niitä katkaravun makuisia kuppinuudeleita) laittaa lisäkatkarapuja. Lapset syövät niitä perus-mamakananuudeleita ja lisäävät niihin vielä chiliä, huh! Yksi kuorruttaa koko komeuden valtaisalla ketsuppikeolla.

Kun ei mene aikaa ruuanlaittoon, ehtii vähän neuloskellakin. Novitan facebook-sivuilta bongasin kesälle yhteisvirkkauksen ja suunnittelin jo kävelyretkeä tokmannille... Olenko ihan pöhkö? Korissa on vaikka miten monta keskeneräistä käsityötä puhumattakaan tästä huivista, jota olen tehnyt jo kauan.

Tämä huivi on Shake it up -huivi by Anna Johanna. Ohje on saatavilla Ravelrystä sekä Titityy -lankakaupasta