Juhannusyön taikaa - vai keskeneräisiä käsitöitä?

Tänä Juhannuksena päätin, että kukkien sijaan kerään ja kuvaan kaikki keskeneräiset neulomukset. Totuuden nimessä sanottakoon, että ennen puoltayötä jouduin aloittamaan pari uutta käsityötä, kun en voinut seitsemästä tinkiä. Siippani taas hieman huuli pyöreänä tätä hommaa seuraili, mutta se tuotti minulle iloa, niin olihan se pakko toteuttaa.

Puikoilla oli ennestään hyväntekeväisyyspeittoihin metrin suikaleita, joista toinenkin yön tunteina valmistui. Näitä aloitin kaksi lisää, jotta sain lukumäärän täsmäämään. Suikaleet tehdään Novitan Seitsemän veljestä -langasta 3,5 puikoilla. Luodaan 25 silmukkaa ja tehdään aina oikein metrin pätkä.

Huivi on myös hyväntekeväisyys hanke. Brother Christmas jakaa näitä huiveja mm. lohtuhuiveina ikäihmisille. Huiviprojektissa toteutustyyli on vapaa. Valmiita huiveja otetaan vastaan Lyylin kahvilassa, kuten myös peittosuikaleita.

Puikoilla olivat myös alkumetreillä kahden pikkupojan sukat. Tein pari viikkoa sitten isommille lapsille sukkia ja heti pienemmille iski sukkakateus, joten eihän heitä voinut huomiotta jättää.

Pienissä sukissa on se hyvä puoli, että ne syntyvät kohtuullisen nopeasti tai ainakin nopeammin kuin nämä aiemmin valmistuneet isojen sukat.

Viimeisempänä vaan ei vähäisimpänä taas yksi ikuisuushanke eli pitkä neuletakki itselleni Novita-lehdestä. Toteutus tosin Ulrika-langasta.

Tällaisia 'taikoja' siis minun Juhannukseeni 😊

MUOVI - nykypäivän kirosana

Kännykän herätys visersi aamulla lirutuksensa. Vaivoin sain silmäni auki könytäkseni vessan kautta suihkuun. Aamun ensimmäisen muovikosketuksen sain pytyllä istuessani, repiessäni Lambi-pakkausta auki manaten samalla, miksei kukaan muu tässä huushollissa vaihda uutta vessapaperirullaa loppuneen tilalle. Käsien pesua varten lavuaarin reunalla oli kierrätysmateriaalista valmistettu pikkukippo, jossa lepäsi epämääräisen näköinen harmahtava möykky. Se oli joskus ollut käsien ihoa hellivä vaaleanpunainen saippuapala. Sen jälkeen sitä olivat käsitelleet useat pikkukädet ja vähän isommatkin.

Kosmetiikka

Shampoot, suihkugeelit, kuten monet muutkin kosmetiikkatuotteet on pakattu muovipakkaukseen. Kokeilin taannoin ympäristötuskassani palashampoota. Ajatus oli kaunis ja tuote hieno. Ensinnäkin minulle tuli ongelma palashampoon säilytyksestä. En keksinyt silloisessa tilapäisasunnossamme muuta mahdollisuutta kuin tunkea saippua kertakäyttömukiin suihkukaapin tankoon kiinnitetylle hyllylle. Siellä se lillui vedessä suihkukerrasta toiseen. Toiseksi kaikenmaailman parabeeneihin ja sulfaatteihin tottuneet hiukseni muuttuivat aivan hampuksi kokeilun aikana, joten sekin ilmastonpelastusyritys karahti kiville.

Jääkaapin sisältö

Saavutettuani suihkun jälkeen jonkinlaisen tyytyväisyysasteen peilikuvaani, siirryin aamupalatehtaalle todetakseni vain lähes kaiken jääkaapissamme olevan muoviin kiedottu. Lapset olivat tilanneet aamupalaksi mm. pekonia (muovisesta suurpakkauksesta) ja munia sekä ruisleipää (muovipussista) juustolla. Juustopakkaus oli jääkaapin häpeätahra, yksittäispakattuja siivuja - muovissa! Ostin ne Citymarketin viimeisen myyntipäivän laarista 30 centillä. Ostoskäyttäytymiseni siinä kohtaa ei olisi juurikaan pelastanut maailmaa vaikka olisin periaatteisiin vedoten kieltäytynyt kyseisen säästöpakkauksen hankinnasta. Luultavasti niistä jäi suurin osa myymättä ja ne kärrättiin sisältöineen päivineen kaatopaikalle.

Ostoskorini

Jos (ja kun) siis lähden pohtimaan muovin vähentämistä ostoskoristani (ja olen sitä jo pitkään tehnytkin), törmään melkoiseen tiiliseinään. Vai pitäisikö sanoa muoviseinään tässä tapauksessa. En tiedä, saisinko kaupastani tilattua paperiin käärittyjä leikkeleviipaleita, perunoita paperipussissa tai sika-nautaa paperikääreessä. Vaikka nämä onnistuisivatkin, törmäisin seuraavaksi säilyvyysongelmaa. Ilman suojakaasuja ja tiesmitäkäsittelyaineita tuotteet eivät säilyisi viikkoa jääkaapissa.

Tulevaisuus

Mutta jatketaan matkaa pienin askelin ja toivotaan sen riittävän. Vastaanotan huomiset verkkokauppaostokseni muovikassien sijaan pahvilaatikoissa. WWF:n mukaan Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Thaimaa aiheuttavat 60% merten muoviroskasta. Näin ollen valaat eivät luultavasti tukehdu juuri minun muoviseen hedelmäpussiini, mutta silti jatkan pieniä valintoja.


Edit. Tänään iltalehden sivuilta sai synninpäästön ruuan pakkaushysteriaan. Kopioin sieltä myös nämä pienet valinnat maailman pelastamiseksi:

Pieniä asioita, joita voit tehdä ympäristön hyväksi:

1. Vältä ylipakattuja tuotteita
2. Vältä turhaa kulutusta ja osta vain se, mitä tarvitset
3. Pidä omaa kauppakassia mukana. 
4. Älä roskaa
5. Kierrätä muovit

Mikä on sinun pieni tekosi?

Luova kirjoittaminen

Kesä keikkuen tulevi - eikä ole vielä edes kunnolla käynnistynyt, niin minä jo mietin syksyä. Enkä vain mieti vaan tartuin tuumasta toimeen ja ilmoittauduin jo luovan kirjoittamisen jatkokurssille. Osallistuin keväällä parille kirjoituskurssille ja hurahdin täysin. Kirjoittaminen on tavattoman terapeuttista. Sen avulla saa käsiteltyä kipeitäkin asioita ja jäsenneltyä ongelmia. Samahan se on tässä bloggaamisessa. Tähän voi vuodattaa sydänverensä. Aina tietysti pitää vähän miettiä, mitä haluaa itsestään antaa ja mitä pitää itsellään. 

Tässä teille vielä yksi maistiainen kevään kirjoituskurssilta - aiheena metafora. Aiemminkin jo pari kirjoitusta tänne laitoin hiirulaisten mökkikaudesta ja saapuvasta kesästä.

Siinä se nyt nökötti, tienposkessa. Ei liikkunut eteen eikä taakse vaikka miten olisi maanitellut.  Poika oli sanonut sen olevan itsepäinen kuin aasi. Isä totesi vetoakselin olevan poikki. Korjaamaan ei kuulemma kannattanut alkaa. Kaatopaikalle jouti koko rotisko. Paljon sitä oli pilkattu, kun se oli perheeseen tullut, äidin kauppakassi. Ylpeänä se oli perhettä palvellut. Äiti oli sen maanantaiaamuisin käynnistänyt hellästi silitellen ja hurauttanut lähikauppaan. Äidin hellän ajo-otteen jälkeen olivat tulleet lapset ajoharjoitteluineen. Se oli saanut sellaista kyytiä, mitä ei ollut ennen nähty. Sora oli pöllynnyt Kairilan kurateillä, kun lapset olivat kukin vuorollaan harjoitelleet ajo-otteita isän tiukassa opastuksessa. Perheen ykkösautoonhan ei mitään harjoituspolkimia asenneltu. Senkin suhteen ikuinen kakkosviulun soittaja. Iltaisin lapset olivat kuitenkin taistelleet ajovuoroista kuin hiekkalaatikkoleluista aikoinaan. Jokaisen iltameno tuntui olevan sen tärkein. Opiskelujen myötä lapset olivat lähteneet omille teilleen eikä autosta enää taisteltu. Nyt ruoste kukki sen helmoissa, mikä ei todellakaan kaunistanut sen ennen niin kiiltävää punaista kylkeä. Lopullisen kuoliniskun sen uskolliselle uralle antoi kuitenkin ruuan verkkokauppa. Sieltä se äiti nyt näpytteli tilauksen sunnuntai-iltaisin. Maanantaiaamuna kurvasi kaupan kiiltävä kaara pihaan. Kauppakassia ei enää tarvittu, koska ruokatavarat kannettiin kierrätettävissä pahvilaatikoissa sisälle asti. Hävitettäväksi tuomittu peltipurkki lurautti tuulilasinpesunesteensä maahan ja alistui kohtaloonsa.

Blogiperjantain pohdinnat

Blogiperjantain kunniaksi pohdin taas näitä ikuisia pohdintojani. On niin paljon tekemistä ja niin vähän minuutteja vuorokaudessa. Siinäpä onkin sitten probleema, miten sen ajan jakaa niin, että minuuteista saa maksimaalisen hyödyn irti. Puhumattakaan siitä, mikä on se maksimaalinen hyöty? Mistä näkökulmasta?

Suurimman osan ajastani vie työni perhehoitajana. Siitä ei juurikaan ole vapaita, edes niitä kahta lakisääteistä kuukaudessa läheskään aina. Kuitenkin se antaa minulle vapauden suunnitella omat aikatauluni ja organisoida arkeni sekä viikonloppuni. Aina ei kaikelle riitä aikaa, mutta monia asioita voi tehdä toistensa lomassa, kuten näitä minulle mieluisia asioita. Kaiken ei tarvitse olla hyödyllistä, joskus on mukava heittäytyä hömppään.

Mieluiset asiat

Katselin aamulla yöpöytääni ja sen painovoimaa uhmaavaa kirjakasaa. Lukeminen on asia, joka on ollut minulle tärkeä asia jo lapsesta asti. Sitä olen yrittänyt omillekin lapsilleni periyttää. Edelleen yöpöytäni notkuu kirjoista. Enää en kerää niitä omiin hyllyihin, koska omistaminen ei tee minua onnelliseksi. Kirjaston kirjojen hipelöinti on yhtä tyydyttävä kokemus. Mutta mikään ei voita tuoreen kirjan tuoksua. Kun avaat kirjan ensimmäisen kerran ja haistat sen painomusteen ja paperin tuoksun. Myönnetään, vähän tärähtänyttä!

Toinen mieluinen asia on käsityöt, neulominen. Siinä laukeaa stressi jos toinenkin, kun lanka juoksee sormien läpi ja muodostaa silmukan toisensa jälkeen. Vielä kun saa työn pois puikoilta ja pääteltyä sekä annettua saajaansa ilahduttamaan, niin prosessi on täydellinen.

Kolmas tärkeä asia on kirjoittaminen. Huomaan usein ajattelevani asioita siinä muodossa, kun kirjoittaisin ne paperille. Keväällä kävin myös luovan kirjoittamisen kursseja pari kappaletta. Syksyllä toivon pääseväni jatkamaan tätä harrastusta. Kirjoittaminen liittyy vahvasti myös tähän bloggaamiseen. Mielelläni jaan päässäni pyöriviä ajatuksia ja toivon jonkun niitä myös lukevan. 

Bloggaus

Mistä siis bloggaan? Aiemmin jo huhtikuussa kirjoitin blogini punaisesta langasta. Olen aiemmin sortunut kirjoittamaan vähän sieltä sun täältä.. ja varmaan sorrun siihen vieläkin. Koitan nyt kuitenkin pitää päässäni kristallinkirkkaana tavoitteeni kirjoittaa elämää helpottavista ja iloa tuottavista asioista. Mieluusti jakaisin kanssanne enemmän perhehoitajan arkea, mutta salassapitovelvollisuuden vuoksi se on useimmiten hankalaa. Niinpä pitäydyn asioissa, jotka sitä arkea helpottavat. 

Mukavia blogiperjantain viimeisiä minuutteja!

Ei pelkoa lomautuksesta

Niin kirmasivat taas koululaiset kesälaitumille. Viikonloppuna harjoiteltiin jo aikataulujen siirtoa kesämoodiin. Tänään alkoi taas uusi viikko, mikä ei äiti-ihmisellä ole lomaviikko. Koulujen arjen sisällöntuotannon jäädessä lomalle on ohjelmapromoottorin toimittava kotoa käsin mikäli ei halua lasten löytyvän ohjaimet kädessä sohvalta joka käänteessä. Herätyskello on onneksi saanut olla kesälaitumella nyt jo pari aamua. 

Valmistauduin uuteen viikkoon viisaasti jo perjantaina ruokatilauksella. Alkavalla viikolla meillä on ruokalistalla seuraavaa:

Maanantaina: Uunilohta kasvispedillä varhaisperunoiden ja salaatin kera

Tiistaina. Broilerin pihvejä ohutleikkeestä riisin kera

Keskiviikkona: Pasta carbonara

Torstaina: Kasvissosekeittoa

Perjantaina: Nakkia, uunimakkaraa ja ranskalaisia

Jos katsotaan karttaa, mihin päivän reitit piirtävät viivaa, on se melkoista söheröä edestakaisin - milloin jalan, milloin neljän pyörän päällä. Olen suhannut leikkipuiston, kirjaston, urheilukeskuksen, urheiluliikkeen ja parturin väliä. Kudinta ei paljoakaan ehdi ottaa käteen, mutta aina jotain valmistuukin kuitenkin. Tänään sain vihdoin muotoiltua mittoihinsa ensimmäisen hyväntekeväisyyshuivini. Myös Säkylä-huivi edistyy. Parit sukat odottavat päättelyä.

Tässä alla vielä kuvin alkanutta viikkoa:

Maanantain uunilohi lepäsi kesäkurpitsalohkojen, porkkanoiden ja sipulien päällä

Poistin kirjolohesta nahan ja laitoin palat kasvisten päälle ja uuniin 180 asteeseen vajaaksi tunniksi. Oli herkkua.

Pihassa hyppii ja kiipeilee pari melko kesyä oravanpoikasta

Mohair-langasta neulottu huivi

  

Säkylä-huivia syntyy tässä