keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

S O T A

 Lapsi kysyy, onko nyt sota. Vastaan, että on. Nyt on sota - Euroopassa, ei Suomessa. Lapsi kysyy, voiko se tulla Suomeen. Vastaan, ettei se nyt ole tulossa Suomeen. Sota on nyt Ukrainassa. Venäjä on hyökännyt sinne. Lapsi jatkaa itse todeten, että sota voi kuitenkin tulla myös Suomeen. 

Lapsella ei ole mitään käsitystä sodasta. Hän rinnastaa sen tietokoneen, kännykkäpelien  ja pelikonsolien maailmaan. Hänellä ei ole ollut isoisiä, jotka olisivat olleet sodassa tai isoäitiä, joka olisi hoitanut kotirintaman työt miesväen ollessa rintamalla. Hän ei ole kuullut tarinoita haavoittuneista tai rintamalla kaatuneista. Hän on sitä sukupolvea, jolle tarinat eivät ole enää kantautuneet. Hän on sitä sukupolvea, jonka ei pitänyt joutua kohtaamaan sotaa. 

Nyt se on kuitenkin lähellämme. 

Kouluissa on tänä päivänä paljon eri kansallisuuksia. Kaveripiireissä puhutaan viroa, venäjää ja muitakin kieliä. Hiihtolomalla ei välttämättä mennä mummolaan tai laskettelemaan vaan mennään Viroon, Venäjälle tai Latviaan. Ympärillämme on paljon enemmän kansallisuuksia kuin ennen. Samaten tiedon siirron nopeus ja sosiaalinen media kutistaa maailmaamme entisestään. Näemme livenä netistä asioita, mistä ennen luimme lehdestä seuraavana päivänä. Jos aikuisella on joskus vaikea ymmärtää etäisyyksiä niin miten vaikeaa se onkaan sitten lapselle. 

Kirjoitin tämän helmikuussa, mutta se jäi silloin julkaisematta. Lasten kanssa näitä asioita ei ole puitu hetkeen, mutta edelleen lähellämme tapahtuvat asiat tuntuvat pahalta ja väärältä, joten julkaisen nämä pohdinnat nyt.

KesäYön Hullutus

 Blogi on taas pitkään saanut olla hiljaa, eikä nytkään ole mitään painavaa sanottavaa. Tai olisi varmaan painavaa sanottavaa, mutta pitäydytään nyt kuintekin näissä mukavissa asioissa. Eilen meillä kokoontui taas ihana neulepiirimme vähälukuisena, mutta kuitenkin kokoontui.

Kesän kunniaksi tein mansikkakakkua. Väliin laitoin maustettua mansikkarahkaa kermavaahtoon sekoitettuna. Samaa sörsseliä tuli päälle. Väliin laitoin mansikan lisäksi mansikkahilloa. Ihan hyviä nuo ulkolaisetkin mansikat. Kotimaiset ovat vielä vähän turhan kalliita.



Neulepiirissä sitten kuulin KesäYön Hullutus -tempauksesta ja pitihän siihen lähteä mukaan. Ryhmä löytyy Ravelrystä, joka on neulojien paratiisi ja yhteinen alusta kaikelle kivalle tekemiselle. Tämä projekti on juuri sellainen, mitä olen kaivannut. Kesäkuun ekasta päivästä juhannukseen (24 päivää) aloitetaan päivittäin yksi käsityö tai saatetaan valmiiksi vanha keskenjäänyt ufo. Heinäkuun loppuun mennessä kaikki aloitetut/jatketut pitäisi olla valmiina. En lähde tähän mitenkään ryppyotsaisesti, koska olen lähdössä mukaan myös Kyjyyn (siitä lisää myöhemmin), mutta jos joitakin vanhoja käsitöitä saan eteenpäin niin olen iloinen. Päivitän tätä postausta sen mukaan, kun työt etenevät ja lisään kuvia tuotoksista. Tänään kaivoin käsityökassin pohjalta yhdet lasten sukat työn alle!

Tähän päivitän listaa, mitä töitä olen aloittanut:

1.6. keskeneräiset lasten villasukat, jotka olivat jääneet ufoiksi. Luotan, että ne vähitellen valmistuvat vaikka välillä piti vähän purkaa...


2.6. toiset keskeneräiset sukat löytyivät yhdestä lankalaatikosta. Onneksi varret oli jo tehty, koska en olisi muistanut tätäkään mallia.

3.6. Säkylä-huivi oli niin kauan kesken, että unohdin ohjeenkin. Onneksi on neulepiiriläiset ja niin huivini on taas työn alla.

4.6. sukat tänäänkin


5.6. Halusin aloittaa jotain uuttakin. niinpä puikoille nousi Liljan lankakaupan Pauliinan ohjeella Muhku-pipo. Äiti haluaa tällaisen talveksi.

6.6. Aloitin toisen Muhku-pipon ja siirsin molemmat samoille pyöröille, että saan loopattua molempia samalla


7.6. Torkkupeitto ohjeen ostin kauan sitten. Lankaakin lopetettiin jo valmistamista. Sain sitä onneks hamstrattua lankakirppiksiltä.


8.6. Äidin kanssa yhteistyössä sukat. Äiti teki suorat osat, minä kantapäät ja kavennukset. Nyt tosin äidin lähtiessä kotiin sukkien loppuun saattaminen jää mulle.



9.6. vuonna 2019 aloin tehdä novita-lehden ohjeella pitkää neuletakkia... ja yhä teen sitä.


10.6. neuletakkitekeleen kanssa samasta kassista löytyi yllättäen jälleen yhdet sukan tekeleet


11.6.

12.6.

13.6.

14.6.

15.6.

16.6.

17.6.

18.6.

19.6.

20.6.

21.6.

22.6.

23.6.

24.6. Juhannusaatto


tiistai 15. helmikuuta 2022

Matka itseeni

 

Alkuvuoden ajan olen ajatuksissani ja niiden myötä kirjoittamani tekstin kautta sukeltanut omaan sisimpääni kirjoituskurssin avulla. Se ei ole ollut ihan helppo tie enkä tiedä, johtaako se mihinkään. Ehkä tuuman verran parempaan itsetuntemukseen. Tuskin ainakaan kirjan kansien sisälle, mikä oli kurssin tarkoitus. Olen puntaroinut omia valintojani sen kummemmin ottamatta kantaa niiden hyvyyteen tai huonouteen. Olen mietiskellyt, mitkä ovat olleet ratkaisevia tienhaaroja elämässäni. Missä kohtaa olen tehnyt itse päätöksen, missä antanut virran viedä ja milloin mahdollisesti taipunut muiden mielipiteiden tai yleisten normien ohjattavaksi. 

Oikeastaan istuessani äsken koneen ääreen, en tullut edes tästä asiasta kirjoittamaan. Tarkoitus oli kirjoittaa siitä, miten asiat eivät läheskään aina mene niin kuin on suunnitellut. Minulla on tarve suunnitella asiat valmiiksi etukäteen. Organisoin päivien sisällön parhaan kykyni mukaan. Olen harjaantunut siinä aika hyväksi vaikka lapset ja muut ulkoiset muuttujat ovat aika tehokkaita kaatamaan hyvin organisoituja palikkatornejani. Olen tullut kuitenkin aika näppäräksi kasaamaan tornit uudelleen - vähän erimuotoiseksi rakennelmaksi, jos ensimmäinen rakennelma ei toiminut. 

Koronan ääressä minun oli nöyrryttävä. En pystynyt suojelemaan perhettäni siltä vaikka miten komensin käsipesulle, maskin käyttöön, kontaktien välttämiseen jne. Niin se vaan pääsi meille livahtamaan. Vielä siinäkin vaiheessa kuvittelin, että kun levitän desinfektioarsenaalini, maskit ja pesuaineet tehokkaaseen käyttöön niin saamme taudin rajattua, mutta ei. Korona oli päättänyt jäädä pidemmäksi aikaa. Se ei irrottanut otettaan vaikka ilmastointi teki yötä päivää töitä imaistakseen sen pihalle. Se lymysi verhojen takana, kun oven raosta päästettiin raitista ilmaa huoneisiin. Se väisti mainostetut Lysol-suihkaukset ja naureskeli, kun hikoilimme maskiemme takana.  

Toinen asia, jonka olen joutunut nielemään, on luulo siitä, että tulen kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Oi, mikä klisee. Sen kuuli usein työhaastatteluissa ja varmasti se on tullut itsekin samassa tilanteessa tarjoiltua. Melkoinen muutos itsetuntemuksen saralla noin 50 elinvuoden jälkeen. En tiedä, miten tänä päivänä asian esittäisin,jos sitä minulta työhaastattelunomaisessa tilanteessa kysyttäisiin. Kovin hyvää kuvaa ei luultavasti antaisi lausunto, jossa kertoisin etten todellakaan tule toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Pidin itseäni melkoisena mestarina luovimaan erilaisten tyyppien vuorovaikutusverkostoissa, kunnes törmäsin seinään. Se oli melkoinen isku vasten kasvoja. Olin kuitenkin selviytynyt aika monenlaisista tilanteista. En lähde avaamaan tätä sen enempää, mutta totean vain, että on kuitenkin rikkaus joutua epämukavuusalueelle aina välillä. Sen jälkeen voi taas paremmin löytää sieltä pois. 

Tämä oli nyt vähän sillisalaatinomainen paluu blogimaailmaan reilun puolen vuoden tauon jälkeen, mutta näitä asioita olen viimeaikoina päässäni pyörittänyt, joten ehkä oli aika saada ne ikäänkuin paperille. Sitten voi jatkaa matkaa ja siirtyä seuraaviin pohdittaviin asioihin.  

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Matkalla pohjoiseen - Päivä 1

Se on kumma, kun kesäloma alkaa ja hälytykset saa poistaa kännykästä, alkaa lasten sisäinen herätysjärjestelmä toimia ihan uudella levelillä. Ei tietoakaan pitkään nukutuista aamuista (lukuunottamatta teini-ikäisiä perheenjäsenistä). Mutta antaapa olla, kun on reissuun lähtö pitkän matkan vuoksi aikaisin aamusta niin taas saa kaikki herättää täydestä unesta.

Ihan aikataulussa päästiin kuitenkin lähtemään kohti pohjoista. Reitti on jo ennalta suunniteltu, yöpymispaikat riittävin mukavuuksin varattu ja edellisinä päivinä on ollut aikaa googlailla tekemistä lapsille kohteissa. Mukaan pakataan ilman muuta myös Baby Yoda, jonka kanssa on viimeaikoina kerätty Suomen kuntia. Tällä reissulla kuntia karttuu roimasti.

Automatkalla meillä on perinteisesti pelattu erilaisia matkapelejä, kuten laiva on lastattu, tarinan jatkaminen, arvaa mitä näen jne. Lapsen toiveesta tänään muodostettiin virkkeitä vastaantulevien autojen rekkareiden kirjaimilla (tajuaako ne itse, miten kehittäviä nää on 🤔). Mm. tällaisia keksittiin; Caesar juo yrjönsä 🤣 (CJY-).

Tänään ajettava matka on pitkä, jotta saamme nauttia Lapin lumosta sitten tulevina päivinä rauhassa. Ensimmäinen matkakohde on Ranua eläinpuistoineen. Ranuan eläinpuisto perhelippu taipuu myös suurperheellisille (65€ 2 aikuista + 1-8 alle 14v lasta 👍).

perjantai 11. kesäkuuta 2021

Kesä - aurinko paistaa, mutta ruokaa pitää laittaa silti...

Kesällä pääluku ruokapöydässä vaihtelee sen mukaan kuka on missäkin. Loma (ja etätyöt) kuitenkin aiheuttavat sen, että päivittäin on oltava kaksi lämmintä ruokaa + aamupalat, välipalat, iltapalat ja ties mitkä palat. Lapsen futisvalmentaja juuri tiedotti, että pelipäivinä pitäisi syödä kuusi ateriaa. Siispä taas ruokalistan tuunaukseen. 


Siinä ois nyt kuluva viikko ja ensiviikko. Jos ihmettelette, miksi jotkut ruuat toistuvat, niin ne eivät ole tällä viikolla toteutuneet (vaan on niiden tilalla syöty jämiä jääkaapista), joten ne siirtyvät ensiviikolle. Ensiviikko on sen lisäksi lempiruokaviikko, jota ei voi tietenkään sivuuttaa. Muuten tulee sanomista (lapsilta)! Niinpä päivällisrivi näyttää hyvin ennalta arvattavalta. Perjantai-iltoja ja viikonloppuja en viitsi edes suunnitella, kun ne tuppaavat aina muuttumaan.

Tältä kuluvalta viikolta voisin mainita seuraavat reseptit, jotka mielestäni menivät meillä jatkoon.

  • Riisi-vihannes-broileripata, jonka ohje löytyy k-ruoka -sivuilta
  • Tonnikalamakaronilaatikko (en tiedä uppoaako lapsille, koska söimme sitä miehen kanssa lounasaikaan, mutta hyvää oli). Ohje löytyy täältä.
  • Hernekeitto itsetehtynä on törkeen hyvää. Maistui mukisematta myös perheen pienimmälle. Minä laitan joukkoon porkkanaraastetta, sipulia ja palvikuutioita. Tässä siitäkin ohje (en vaan laittanut lihaliemikuutiota).

sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Erilaisia rooleja

 TYTÄR

Hyvää äitienpäivää äidilleni - aika monennetta kertaa! Eilen sitä juhlistimme kolmessa polvessa. Tyttären rooli on muuttunut vuosien saatossa, kuten nuo seuraavatkin roolit. Silti yhä lapsi - aina. 


ÄITI

Rooli, jossa en ole koskaan valmis - tai jos kuvittelen olevani, tulee jotain, joka romuttaa käsitykseni. Jos kuvittelen kokeneeni äitinä jo kaiken, tulee nurkan takaa jotain, mitä en osannut odottaa.

Rooli, jonka sisällä on monta roolia; sijaisäiti, tukiperheäiti, äiti tässä meidän perheessä. Välillä tukena myös toisille äideille - niille, kenen lapset minulla lainassa.


33.äitienpäivä. Kiitollinen jokaisesta. Minulla on ihania lapsia - omia ja lainattuja. Jokainen on opettanut minulle paljon. Toivottavasti myös toisinpäin. 


Äitiys ei lopu vaikka lapset pyrähtävät maailmalle. Ei lopu rakastaminen eikä murehtiminen. Jokaista kannan mielessäni ♥️


MUMMI

Paras rooli ikinä. Ihania pienokaisia. Enemmän toivoisin voivani olla läsnä ja tukena, konkreettisena apuna, mutta välimatka, aika ja korona asettavat kapuloita rattaisiin. 


Hyvää Äitienpäivää ♥️

maanantai 26. huhtikuuta 2021

Viherkasvihulluus

 En tiedä, onko se tämä aika, uusi koti, vanheneminen vai mikä, mutta minulle on iskenyt pahalaatuinen viherkasvihulluus. Uusi koti leveine valoisine ikkunalautoinen loi siihen tietenkin loistavat puitteet. Niinpä vuodenvaihteessa päätin, että ostan joka viikko yhden uuden viherkasvin. Etukäteen mietin sille paikan ja sitten vaan shoppailemaan. Olen yrittänyt painaa mieleeni kasvien nimet ja liittynyt facessa asianmukaisiin ryhmiin (on muuten tosi opettavaista). Aamulla tulen tosi iloiseksi, kun kasvini ovat pysyneet jälleen yhden päivän hengissä hoidostani huolimatta. 

Viimeviikolla kirjoittelin siivouskalenteristani ja sen yhteydessä tiettyihin viikonpäiviin sidottuihin hommiin. Kukkien kastelun olen sitonut maanantaipäiviin. Toki tarkkailen kullanmurujani muinakin päivinä ja uusien tulokkaiden kanssa juon tulokahvit. Kaikkia kasveja ei välttämättä tarvitse edes joka viikko kastella, kun taas esim. yläkerran muori huutelee useamminkin vettä. Erilaisia kastelukannuja alkaa löytyä eri nurkilta, jottei hädän hetkellä tarvitse haeskeluun käyttää aikaa. Laitan teille nyt vähän kuvia näistä kavereistani ja joistakin vähän stooriakin.

Tuoksuköynnös ei ole juurikaan muuttunut sitten joulukuun, mitä nyt pudottanut kukkansa.


Tämä taitaa olla mun lempikasvi... tai sen  näen aina aamulla ekana makkarin ikkunalla.



Lankaköynnös sai lankasomisteen.



Marraskuun kaktus joutui heti vauvana Hermanni-kisun pureskelemaksi. Nyt on alkanut lykätä uutta lehteä, mutta näyttää silti runnellulta reikäisine lehtineen.


Muori tuolla taustalla on meidän perheen juoppo.


Nämä peikot on myös mun lemppareita.



Tämä oli niitä ensimmäisiä tänne ostamiani kasveja.


Tämä yllätti minut kukkimalla jokin aika sitten.




Orkideoiden kanssa en ole koskaan tullut juttuun. Tämän jouluksi saadun kanssa aion nyt olla sitkeästi. Katsotaan, mitä siitä syntyy vai syntyykö mitään enää koskaan.



Tämä vähän loukkaantui mökkimatkalla. Luuli varmaan saavansa jäädä mökille, kun Kankaanpäästä sinne tuotiin, mutta joutuikin vielä autoon. Pudotti muutaman nupun ja sitten avasi kaksi upeaa kukkaa. Katsotaan, miten jatkossa käy...


Tämän Eliaksen sain tyttäreltä synttärilahjaksi. On kuulemma näköiseni :) 



Tässä tämä taloprojektini... Siitä varmaan myöhemmin lisää...


Tämä ilmakasvi löytyi myös kankaanpäästä ja pääsi tuohon kynttelikköön asumaan.

Olisi kiva, jos jättäisit kommenttia käydessäsi :)