Onks sulla aikaa?

Tämä syksy on mennyt aika kiireisissä merkeissä - tai työntäyteisissä. Työn vastapainona on mukavasti toiminut tietysti tiistainen neulepiiri, mutta myös keskiviikkoinen Luovan kirjoittamisen jatkokurssi Pohjois-Haagassa. Jotenkin minulla on taipumus suoltaa paperille kovin henkilökohtaista tekstiä, jota en sitten voi syystä tai toisesta julkaista täällä. Tällä viikolla tehtävässä käytettiin kysymystä kirjoittamisen retorisena keinona. Tällainen siitä sitten tuli:

Missä olin, kun aikaa jaettiin?

Meninkö väärään jonoon? Eksyinkö aikajanalta?

Miksi toisilla on liikaa ja toisilla liian vähän?

Voisiko punnukset tasata?

Kenellä aika matelee tai seisahtuu paikalleen?

Voinko ottaa yhteyttä pyytäen niitä pitkiä minuutteja edes lainaan?

Vai tilaanko netistä? Lisäisin ostoskoriin edes yhden punaisen minuutin.

Miten lapsen jouluun voi olla ikuisuus, kun minun huomiseni on jo käytetty?

Miksi sekuntini juoksevat harppoen eivätkä hiljennä edes ylämäessä?

Ärsyttääkö seinällä riippuva ajannäyttäjä minua tahallaan korostaen viisarin nytkähdyksiä naksahduksilla, jotka kompuroivat toisiinsa?

Milloin aika rauhoittuu?

Sittenkö vasta, kun kaikki elämät on käytetty?

Blogihaaste - perusasioiden äärellä

Harvoin osallistun mihinkään haasteisiin niin facebookissa kuin blogissakaan. Ajanpuutteen vuoksi en hirveästi ehdi edes muiden blogeja lukea, mikä on harmillista. Nyt kuitenkin silmääni osui Rouva Sanan -blogista tämä haaste. Niinpä ajattelin osallistua siihen.

1. MIKÄ ON BLOGISI TARINA JA KUINKA SE ALKOI?

Olen kirjoittanut tämän blogin syntytarinan 3.12.2015. Voit lukea sen kokonaisuudessaan täältä. Siitä on nelisen vuotta ja edelleen elämäni ja kirjoittamiseni pyörii noiden samojen asioiden äärellä vaikka toki paljon on muuttunutkin. 

Se oli taas yksi niistä monista unettomista öistä, jolloin ajatukset kieppuvat päässä eikä sitä rallia saanut katkeamaan vaikka olisi laskenut minkä värisiä lampaita. Silloin syntyi tarina meidän kodista ja siellä tapahtuvista asioista. Blogin kuvauksen jälkeen ovat naapurit vaihtuneet, lapsia tullut ja mennyt, mutta perusasiat ovat säilyneet ennallaan.

"koti, minun kotini, meidän kotimme, lasten koti, eläimiemme kotipesä, naapurien turvallinen paikka purnata julmaa maailmaa, ystävien kokoontumispaikka, paikka illanvietolle, paikka, jossa voi rakastaa, näyttää tunteensa, olla vihainen, murjottaa, olla oma itsensä - vain kolla, ihan alasti, omana itsenään!"

Blogi on sen jälkeen saanut ottaa vastaan monenlaisia ajatuksia sen mukaan, mitä milloinkin on ollut mielenpäällä. Toisinaan laitetaan ruokaa, välillä neulotaan sukkaa tai sitten vaan pohditaan tätä elämänmenoa ja sen kummallisuutta. Helpommaksi elämä ei ole muuttunut ja edelleen voin allekirjoittaa tuon neljän vuoden takaisen vertauksen:

"Iso perhe on rikkaus, vaikka joskus palasten saaminen kohdalleen on yhtä vaikeaa kuin 5000 palan palapelissä, jossa on paljon sinistä taivasta."

2. MITÄ INTOHIMO TARKOITTAA SINULLE?

Se tarkoittaa suurta halua, innostusta jotain asiaa kohtaan. Olen herkästi innostuva tyyppi, mutta vanhemmiten olen vähän oppinut kahlitsemaan intoani, koska vääjäämättä se johdattaa minut keskeneräisten intohimonkohteiden hautausmaalle. Kun minulla on hetkikin vapaa-aikaa, pääni alkaa pulputa ideoita, mitä voisi tehdä. Tunnen suurta intohimoa kaikkien näiden projektien aloittamiseen. Joku projekteista on niin onnekas, että se päätyy haluttuun lopputulokseen, mutta ne kymmenen muuta jäävät  joko kesken tai sammuvat ennen kuin ehdin edes aloittaa. Perusarki on melko tehokas intohimojen tappaja. Mutta onneksi niistä parhaimmat säilyvät ja niitä voi viedä eteenpäin. Tällaisina pysyvinä intohimon kohteina ovat säilyneet:

• koti (sekä mökki) ja sen muokkaaminen kulloistenkin tarpeiden mukaisesti (isännän suosiollisella toteutuksella)
• neulominen
• lukeminen
• kirjoittaminen

3. MITÄ TEET RENTOUTUAKSESI? 

Taidan toistaa itseäni. Ne samaiset asiat, mitkä ovat minulle intohimon kohteita, ovat myös asioita, jotka rentouttavat. Ne vievät ajatukset pois arjen pyörityksestä ja antavat hetken lepoa. 

Kun ajattelen rentoutumista, on ensimmäinen mieleeni tuleva asia yksinolo. Olen sosiaalinen ihminen, mutta ladatakseni akkuja, tarvitsen yksinäisyyttä. Silloin en todellakaan laita ruokaa, en siivoa enkä tiskaa, en vastaa kenenkään kysymyksiin vaan olen ihan yksin. Nykyään tämä onnistuu parhaiten mökillä. Usein suuntaan myös meren rantaan haistelemaan meren suolaista tuoksua ja kuuntelemaan aaltojen kohinaa. 

Toki rentoudun myös puolison ja ystävien seurassa. Hyvää ruokaa, lasillinen viiniä, mikä sen parempaa. Rentoudun löytäessäni kirjan, joka vie lukijan mennessään tai neuloessani silmukan toisensa jälkeen - vain tämä kerros vielä.

4. VIIMEISIN MATKASI?

Viimeisin matkani oli perheen kanssa Latviaan. Asuimme Airbnb:n kautta varatussa talossa lähellä rantaa pienessä Ragaciemsin kylässä lähellä Riikaa ja Jurmalaa. En ollut aiemmin käynyt Latviassa ja tämä oli helppoudessaan mukava matka. 

5. MATKUSTATKO YLEENSÄ YKSIN VAI RYHMÄSSÄ?

Matkustan yleensä perheen kanssa, puolison kanssa tai lasten kanssa - harvemmin yksin lukuunottamatta, jos lähden rentoutumaan yksin. Sellaisesta reissusta kerron täällä: Olen varmaan sen verran yksinäinen susi, että en halua mennä lauman mukana ja sen aikataulujen mukaan.

6. UNELMAKOHDE, JONNE OLET AINA HALUNNUT MATKUSTAA?

Islanti - toivottavasti se toteutuu vielä joskus. Lentokoneella matkustaminen ei tosin minua juurikaan houkuttele tuskallisen laskeutumisen vuoksi. Pääni tuntuu räjähtävän, kun kone lähtee laskuun. Sen vuoksi olen päättänyt pysyä maan pinnalla.

Pidän karusta kauneudesta, pohjoisen lumihuippuisista vuorista. Pari vuotta sitten teimme tyttöjen reissun Hammerfestiin ja sitä muistelen edelleenkin lämmöllä.

7. MIKÄ ON VIIMEISIN KIRJA, JONKA OLET LUKENUT? 

Simona Ahrnstedtin Vain yksi mahdollisuus. Se oli kirjana täysosuma. Kirja joka vei mukanaan ensimmäiseltä sivulta asti, mutta sen lainaaminen oli suuri riski. Kirja oli paksu ja laina-aikaa oli vain seitsemän päivää. Entisaikojen tyyliin lukemalla, lukemalla ja lukemalla joka välissä tästä selvittiin. Se tarkoitti, että kaikki, minkä saattoi jättää tekemättä, jäi todella tekemättä. Jokaisen kirjan jälkeen tulee aina pieni suru kirjan loppumisesta ja pelko siitä, ettei löydä yhtä hyvää kirjaa heti uudelleen. Yleensä lainaan useita huteja, joiden lukeminen jää kesken ennenkuin löydän taas uuden täysosuman.

8. MIKÄ ON LEMPIKIRJALLISUUDENLAJISI? 

Romanttinen hömppä on lempilajini yleisesti. Se vie ajatukset pois arjen kiireistä. Mutta luen kyllä muutakin, jos se on mielenkiintoisesti kirjoitettu. Siitä esimerkkinä edellä mainittu kirja. 

9. MITÄ TYKKÄÄT JAKAA SOSIALISESSA MEDIASSA? 

Jaan somessa kaikkea omaan elämään liittyvää, mikä kiinnittää erityisesti huomioni; palasia arjesta, valokuvia milloin mistäkin, kuulemma lähes kaiken (sanovat aikuiset lapseni). Jaan vaihtelevasti instagramin ja facebookin välillä. Facebook vie luultavasti kuitenkin voiton, koska mielelläni kuitenkin kirjoittelen enemmän kuvien yhteyteen. 

10. MIKÄ ON SUHTEESI ASUINPAIKKAASI?

Olen asunut nyt 21 vuotta Tuusulassa. Täällä, kuten muissakin Etelä-Suomen kunnissa on paljon muualta tulleita ihmisiä. Joka päivä kuulee erilaisia murteita, jotka ovat osittain säilyttäneet alkuperäisen poljentonsa, osittain mukautuneet ja muokkautuneet jonkinlaiseksi yleiskieleksi. Tämä on minulle koti. Paikka, josta olen ylpeä ja jossa olen halunnut kasvattaa lapseni. Ajoittain kaipaan kaupunkiin kiviviidakon katukäytäviä tallaamaan. Ajoittain taas haluan hiljaisuuteen, jossa katuvalot eivät heijastu taivaalle tai liikenteen jatkuva kohina muodostu taustahälyksi.

Mahdolliset eläkepäivät saatan viettää muualla. Tulevaisuus näyttää!

11. MITÄ HALUAISIT EDISTÄÄ MAAILMASSA?

Omille lapsilleni toivon, että he löytäisivät paikkansa tässä maailmassa ja olisivat onnellisia sillä paikallaan. Sitä tietysti toivon kaikille muillekin. Lasten ja nuorten asiat ovat lähellä sydäntäni, koska heillä on elämä edessä. Haluaisin edistää sitä, että jättäisimme heille turvallisen maailman elää. Omat pienet teot tuntuvat toisinaan niin pieniltä, mutta haluan kuitenkin uskoa siihen, että pienistä puroista syntyy iso virta.

Someähky

Pari viikkoa sitten lupasin teille kirjoittaa joka päivästä postauksen. No, en kirjoittanut. Arjen kiireet veivät mennessään. Päivässä ei ollut riittävästi somekelpoista kirjoitettavaa; viranomaistapaaisia, puheluita, paperihommia. Niitäkin on perhehoitajan arki ajoittain. Ateriat eivät toteutuneetkaan, kuten oli suunniteltu, tuli muita kiireitä. Lämmitettiin edellispäiväistä ruokaa ja kipattiin uunipellille ranskalaisia ja nugetteja. Ei löytynyt niille riittävän hohdokasta kuvakulmaa. Valo ei läikähtänyt kivasti nugetin pinnasta eikä ranskalaisen väri hivellyt silmää. Maku miellytti kuitenkin lapsia.

Toisinaan myös some alkaa tympäistä. Sen pintapuolisuus ja toistuvat jutut. Kaunis nainen poseeraa viinilasin kanssa. Aurinko laskee taustalla. Kuvateksti selventää, että matkalla ollaan - loma alkoi. Suloinen kissanpentu on käpertynyt kerälle ikkunalaudalle. Tykkäyksiä satelee niin sydämiä kuin peukkuja. Lautaselle on aseteltu ruoka herkullisen näköisesti. Tekstiosuus selventää sisällön ja syyn postaukseen. Kaikki kuvat kertovat sen hetkisestä totuudesta. Ryhmissä toistuvat kehotukset keskustelun pitämisestä asiallisena. Siitä huolimatta some on pullollaan kommentteja, joita ei koskaan sanottaisi kasvokkain.

Mitä tapahtuu kuvien ja postausten välillä? Mitä ei kerrota somessa? Luultavasti en halua edes lukea kaikkea, mitä ihmisten elämässä tapahtuu. Joskus, jos itsellä on vaikeaa, haksahtaa itsekin ajattelemaan somepostausten perusteella, että miksi toisten elämä on niin helppoa. Mutta enhän minä tiedä, mitä ystävilleni oikeasti kuuluu, jos perustan tietoni vain somepostauksiin. Jari Sinkkonen puhui taannoin siitä, miten lasten ahdistus on lisääntynyt somen myötä. Helsingissä asuva MinnaAmalia ei ennen tiennyt Rovaniemellä asuvan PirkkoLiisan ahdistuksesta, mutta nyt some tuo sen lähelle ja nuoret myötäahdistuvat. Samoin on kaiken uutisoinnin kanssa. On hyvä tietää asioista, mutta kriittisyys uutistulvaa kohtaan vaatii paljon tietotaitoa.

Noh, tänään tulee 'Vain elämää'. Voin postata kuvan siihen liittyvästä villasukkaprojektista ja vaieta kaikesta muusta. Aina ei ole helppoa, joka päivä ei ole kiva päivä, mutta joka päivästä löytyy onneksi niitä ilon murusia, joilla jaksaa! 

Tiistaina puikot kilkattaa

Tänään on ehditty monenlaista. Tänään kirittiin kiinni eilisiä siivoushommia, kyläiltiin ja leikittiin. Koirien kanssa on heitetty parit lenkit. Vanhempi koiramme täyttää tänään jo 12 vuotta. Niin kliseistä kuin onkin se sanoa, niin aika kuluu äkkiä.

Ruokalistalla piti tänään olla uunilohta, mutta kun verkkokauppa ei sitä toimittanutkaan niin sitten hypätään tänään keskiviikon kookoskanakeittoon. Se on kotikokin ohje. Itse pidän kovasti tuosta kookoksen mausta, mutta koitan silti hillitä sen käyttöä, koska kaikille se ei ole yhtä herkkua meidän perheessä. 

Kookoskanakeitto

500 g Broilerin paistileikettä
4 isoa perunaa
3 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
oliiviöljyä
vettä
3 dl kookosmaitoa
1 kasvis- tai kanaliemikuutio
currya
suolaa
mustapippuria
chilimaustetta

Kana pilkotaan. Sipuli ja valkosipuli kuullotetaan. Kana paistetaan ruskeaksi. Porkkanat ja perunat laitetaan kattilaan ja vettä kaadetaan päälle niin, että ainekset juuri peittyvät. Lisätään liemikuutio ja mausteet. Annetaan kiehua ilman kantta. Lisätään pilkotut paprikat ja annetaan kiehua kunnes perunat ovat kypsiä. Lisätään lopuksi kookosmaito ja annetaan levätä kannen alla. Ja eikun syömään.

Meille tosin eilen jäi lasagnea, mutta etenkin lapset ovat nihkeitä syömään samaa ruokaa peräkkäisinä päivinä niin olkoon vararuokana pakkasessa. Sipuleita meillä tällä hetkellä riittää, koska tilatessani äidilleni ruuat verkkokaupasta, tilasin kolmen sipulin sijaan  KOLME KILOA sipulia. Niinpä äitini lahjoitti kaksi niistä minulle.

Olemme pitkin kesää päivitelleet kiertävää ruokalistaa taas uuteen uskoon. Se ei ehkä täytä enää niitä ravitsemuksellisia arvoja, jota sille aiemmin latasin, mutta ehkä se palvelee nyt enemmän perheen makunystyröitä ja tottumuksia.

Illalla alkaa kesätauon jälkeen meidän perheen harrastuksista kaksi eli Parkour ja neulepiiri! Neulepiiristä olen kirjoittanut aiemmin (14.2.2019) Tuusulan kunnan blogissa.

Maanantai starttaa arjen

Ajattelin tällä viikolla ilahduttaa teitä joka päivä kirjoituksella arkeni kulusta. En tiedä ilahduttaako se vai kyllästyttää, vihastutta, ärsyttää... mutta toivottavasti jaksat edes vilkaista tännepäin.

Koska aamu oli sateinen, suuntasimme kirjastoon ja Keravan muoviin ja leluun jo ennen verkkokaupan ruokatilauksen tuloa. Ajatuksenani oli ostaa synttärisankarille katosverho sänkyyn. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, mutta sen sijaan ostimme prinsessateltan sekä vaaterekin lukuisille prinsessa-asuille. Kahvilan kautta kiiruhdimme kotiin odottamaan viikon ruokaostoksia ja leipomaan sekä ruokaa valmistelemaan.

Maanantaina ruokalistalla on lasagnea - eikä mitä tahansa lasagnea vaan 'parasta for ever'. Ohje on Titti Alangon exän (kuka hän lieneekään) Soppa 365:n sivuilta. Tämä lasagne syrjäytti meidän perheen paremman kokin eli isännän lasagnen ja päävastuu lasagnen teossa siirtyi minun harteilleni. Minä olen siis se meidän perheen arkikokki. Kopioin ohjeen nyt tähän linkkeineen. Nimensä mukaisesti vaan niin parasta!

Paras koti-lasagne for ever

Ainekset:

Tomaattijauhelihakastike:

800g laadukasta naudan jauhelihaa
1 kokonainen valkosipuli - kaikki kynnet pilkottuna
1 sipuli
2 prk mutti tomaattimurskaa
1 paprika pieneksi pilkottuna

Valkokastike:

1,2 litraa maitoa
2 dl huoneenlämpöistä voita
2 dl vehnäjauhoja
Ripaus jauhettua muskottipähkinää (tämän olen jättänyt pois)
4 dl juustoraastetta 
2 tl merisuolaa
mustapippuria myllystä monta kierrosta

Lasagnelevyjä kerroksiin ja pinnalle:

2 dl juusoraastetta
Nippu pilkottua basilikaa (tämän olen jättänyt pois, koska olen huono yrttien kanssa)

Työvaiheet:

Valmista jauhelihakastike.Kuullota ensin sipulit ja jauheliha suuressa kasarissa. Kaada mukaan paprikat ja tomaattimurska, maista mustapippurilla, basilikalla ja hienolla merisuolalla. Anna hautua sen aikaa, kun teet valkokastiketta.

Kaada eri kattilaan maito ja kuumenna hieman. Tee valkokastikkeen suuruste pikkukipossa. Sekoita pehmeä voi ja jauhot täysin sekaisin. Laita seos maitoon ja sekoita suurus vispilällä kiehahtaneen maidon sekaan. Lisää juustoraaste ja muut valkokastikkeen mausteet. Hämmennä koko ajan sekoittaen, ettei valkokastike tai juusto pala pohjaan.

Lado vuokaan ensin jauhelihakastiketta, sitten valkokastiketta ja laita lasagnelevyt kerroksen päälle niin, että koko vuoka peittyy. Lado taas jauhelihakastiketta, valkokastikettaja pastalevyjä jne kunnes viimeisenä kerroksena jää lasagne-levykerros, jonka päälle tulee valkokastiketta. Ripottele pinnalle basilikaa ja juustoraastetta.

Paista lasagnea 180 asteessa n. 45 minuuttia.

Siivouslistalla 

tänään oli kodinhoitohuoneen ja olkkarin siivous sekä lakanoiden vaihto. Viimeksi mainittuun otin varaslähdön eilen, kun koira oksensi sänkyymme syötyään ruohoa ulkona. Muut päivän siivouskohteet jäivät tänään synttärivalmisteluiden alle. 

Sankarin toiveiden mukaisesti leivoimme yhdessä mokkapaloja vanhalla Masa-Liisan reseptillä sekä suklaakakkua, joka oli yhdistetty kahdesta eri ohjeesta. Pienen sankarin toimeksianto oli, että synttäreiden suklaakakku pitää olla sellainen, mitä olemme joskus kaksin starbucksilla syöneet. No, ei siitä ihan sellaista tullut, mutta hyvää kuitenkin. Nämä kaksi ohjetta yhdistelin tämän ja tämän.

Tällainen ohje siitä tuli:

Suklaatäytekakku 

Suklaatäytekakun pohja

5 kananmunaa
2 dl sokeria
200 g tummaa suklaata
50 g voita
3,5 dl vehnäjauhoja
2 t. vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta

Sulata suklaa ja voi mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita keskenään jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää jäähtynyt suklaa munavaahtoon. Sekoita ja lisää joukkoon kuivat aineet siivilän läpi seuloen. Voitele tasapohjainen kakkuvuoka ja leivitä se korppujauhoilla. Kaada seos leivitettyyn vuokaan. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Paista kakkupohjaa 175 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttätikulla. Anna kakun jäähtyä hieman, kumoa ja anna tasaantua mieluiten seuraavaan päivään.

Täyte toisesta ohjeesta:

1 prk pirkka kuohu- tai vispikermaa
100 g pirkka tummaa suklaata
1 prk pirkka mascarponejuustoa
0,5 dl sokeria
1-2 tl vanilliinisokeria
2-3 rkl sitruunamehua tai konjakkia
2-3 pirkka banaania

Alkuperäisessä ohjeessa banaani laitettiin väliin viipaleina, mutta minä soseutin sen ja sekoitin täytteen joukkoon. Hyvää oli! Kostutin kakun appelsiinimehulla. Päälle laitoin nutellalla maustettua kermaa.

Arki alkaa kolkutella

Mistä tuntee syksyn tuoksun? Sen, että arki alkaa kolkutella ovilla? Mikä laittaa valmistautumaan kylmien ilmamassojen rynnimiseen tänne pohjolaan? Kauppojen kausituotehyllyt täyttyvät koulurepuista, kynistä, viivottimista, pyyhekumeista, penaaleista sekä muista koulun alkuun liittyvistä härpäkkeistä ja vaatevalikoimista. Kysyin meidän koululaisilta, tarvitaanko uudet reput. Ei kuulemma tarvita - ehkä, tai sitten tarvitaankin. Vaikea päätös!. Ehkä pojat on kuitenkin tässä suhteessa helpompia tänä sukupuolineutraaliuden aikana.

Syksyyn liittyy myös ruokalistan päivitys. Sitä meillä tehtiin jo viimeviikolla ja vielä jatketaan. Tällä viikolla mennään näillä ruuilla:

Maanantai:

• Maailman paras nakkikastike Korianterin sivuilta

Tiistai:

• Pihvit broilerin ohutleikkeestä riisin ja salaatin kera

Keskiviikko:

oli leffapäivä, joten vietiin poppoo Raxiin ja mentiin sen jälkeen katsomaan Aladdin. Leffan musiikki oli huikeaa, kuten aina.

Torstai:

• Lihapullat ja perunamuusi. Lihapullaohjeita on netti pullollaan. Itse tykkään paistaa lihapullat uunipellillä. Lihapullataikinan teen joko ihan perinteisesti maitoon ja korppujauhoihin tai sitten kermaviiliin. Pienikin outo maku ruuassa voi kuitenkin tehdä sen, että pullat jäävät lautaselle, joten kokki pysyköön lestissään! Tänään kuitenkin vähän päätin irrotella ja lisäsin lihapullataikinan joukkoon fetapaloja ja laitoin pullat paistumaan uuniin tomaattimurskaan. Katsotaan, mikä on tuomio!

Perjantain listalla on kasvissosekeittoa, mutta se saattaa jäädä laittamatta, jos nokka osoittaa perjantaina jollain porukalla kohti mökkiä. Viikonlopun miehitys ei koskaan ole ihan varma, joten menukin päätetään vasta sen selkiydyttyä.

Koska toin mökiltä oman maan perunoita, sipulia ja raparperia. Tällä viikolla herkutellaan todennäköisesti myös raparperivispipuurolla. Pakastimesta löytyy tyttären poimimia mustikoita, joten niistä tehdään Annin ohjeella Parhaita Mustikkamuffinseja.

Aamuisin olen jostain syystä nyt tykästynyt kaurapuuroon raejuuston ja mustikoiden kera. On hyvää ja pitää kylläisenä pitkään. Rekosta ostin nyt myös kauramannaa ja ajattelin siitä kokeilla mannapuuroa, joka yleensä aina palaa meikäläisellä pohjaan. Toivotaan parempaa onnea tällä kertaa.

Juhlan aika - taas

Jotkut ihmiset eivät pidä juhlien järjestämisestä. Me emme ole niitä ihmisiä. Meistä tuli juhlien järjestäjiä ihan vahingossa. Toki olemme kotona viettäneet pienimuotoisia perhejuhlia ja illanistujaisia ystävien kanssa, mutta vasta mökin - Annan Torpan hankittuamme ovat juhlamme kasvaneet puitteiden myötä isommiksi.

Hankimme ikioman mökkimme kymmenen vuotta sitten. Mökki oli vähän käyttämättömyyttään rähjääntynyt, mutta näimme siinä silti potentiaalia vaikka mihin. Suurin kysymysmerkki oli vanha navetta, jonka notkahtanut katto vuoti vettä ja lattia oli laho. Sen purkamistakin mietittiin. Rakennus sai kuitenkin armahduksen, kun sen takaa löytyi kasa kattopeltejä. Kätevä isäntä naputteli ne paikoilleen ensiavuksi. Seuraavana kesänä varmistui, että oli tulisi tarve järjestää tupla-yo-juhlat sekä valmistujaiset. Juhlat päätettiin järjestää navetassa, mutta sitä ennen lattia piti saada kuntoon. Valaistukseksi tilattiin riisipaperivalaisimet ameriikasta asti. Silloin ei eletty vielä wishin ym. nettiputiikkien kulta-aikaa. Sen jälkeen juhlatilaan on tehty baaritiski ja sinne on myös vedetty sähköt. 

Ensimäisten juhlien jälkeen navetassa on juhlittu lähes vuosittain. Siellä on pidetty toisetkin yo-juhlat, rippijuhlat, kahdet 50-vuotisjuhlat, yhdet yllätyskuuskymppiset, kihlajaiset sekä hääjuhlat. Tarjoilut olemme hoitaneet itse. Menun olemme suunnitelleet niin, että se on voitu toteuttaa mökkiolosuhteissa. 

Joulun aikaan lähes kaikkien lasten ollessa koolla mökillä, aloimme suunnitella seuraavia juhlia. Juhlan aiheita oli peräti kolme. Perheen kuopus pääsisi ripiltä, mökki täytti 10 vuotta meidän hellässä huomassamme ja me vietimme 20-vuotishääpäivää. Siitä se ajatus sitten multibileistä lähti. Alusta pitäen oli selvää, että tällä kertaa emme huhkisi itse keittiössä niin ennen kuin jälkeen juhlien vaan käyttäisimme pitopalvelua. Ajattelimme myös vapauttaa isännän veljen esiintymisvastuusta ja etsiä sopivan esiintyjän. 

Juhliemme vierasmäärä (= sukulais- ja ystävämäärä) on aikojen kulussa vähitellen kasvanut. Hääjuhlissa meillä oli noin 50 vierasta ja nyt ajattelimme kasvattaa sitä 65:en. Joka kerralla olemme laskeneet istuimia ja miettineet, mihin kaikki mahtuvat. Säätiedotuksia seurattiin jo viikon ennen juhlia, eikä kovin hyvältä näyttänyt. Säiden jumala oli tälläkin kertaa kuitenkin onneksi meille suosiollinen, koska kaatosade olisi latistanut tunnelmaa ja aiheuttanut monenlaista päänvaivaa mm. nukkumisjärjestelyihin.

Paikallisuus oli meille tärkeää juhlia suunniteltaessa ja niinpä valitsimme pitopalveluyrittäjän läheltä. Isäntä halusi perinteisesti tehdä rosvopaistia itse ja muun menun pitopalvelu rakensi sen ympärille. Lihat tilattiin 'oikeasta lihakaupasta' Lavialta Kuusikon lihakaupasta lähiruokaa kunnioittaen. Juhlapalvelu Hakalinna hoiti kaiken muun. Esiintyjää pitikin sitten kuulutella Noormarkun facebook-ryhmässä. Sieltä saimme vinkkinä pari nimeä, joista ensimmäisenä oli Juha Lamminen (Kapteeni Lamminen). 

Juhlaviikolla isäntä saapui mökille jo viikkoa ennen valmistelemaan mökkiä juhlaan. Yöpyjiä oli jäämässä noin 35, mikä oli eniten mitä milloinkaan on mökillä yöpynyt. Osa oli toki yöpymässä omassa teltassaan, mutta muille sijattiin pedit vintille, aittaan sekä navetan vintille. Juhlatila piti siivota ja koristella, pöydät ja penkit kasata, juhlateltta kasata, pihakukat hankkia sekä varautua juhlijoiden ilta- ja aamupalaan. Rouva ja lapset sekä ensimmäiset vieiraat saapuivat viikon puolivälissä, jolloin valmisteluja jatkettiin ja suunniteltiin ohjelmaa vieraiden tutustuttamiseksi ja viihdyttämiseksi, siivoiltiin pihamaata sekä täydennettiin polttopuuvarastot pihasaunaa ja paljua varten. 

Juhlapäivän aamuna isäntä alkoi klo 5 lämmittämään rosvopaistikuoppaa. Melkoinen suoritus, kun edellinen ilta oli venähtänyt pitkäksi vieraiden kanssa. Myös palju esilämmitettiin päivän aikana. Navetan pöydät saivat liinat. Seuraavaksi oli ihmisten vuoro laittautua juhlakuosiin. Aitassa oli hiusten kiharruspaja, jossa ainakin viiden tyttösen hiukset saivat kiharapilven. Puolen päivän jälkeen saapui pitopalvelu, joka otti valmistelut saman tien hanskaan eikä meidän tarvinnut sen jälkeen huolehtia tarjoiluista. Myös esiintyjä kävi virittämässä soittimensa ja äänentoistolaitteensa valmiiksi. Niin esiintyjä kuin pitopalvelukin totesivat puitteemme toimivaksi juhlapaikaksi. 

Juhlaväki alkoi saapua paikalle jo ennen kolmea. Osa tutustui yöpymispaikkoihinsa jo ennalta. Lähes kaikki vieraat tunsivat toisensa jo ennalta edellisistä juhlista. Loputkin oli juhlan aikana tarkoitus tutustuttaa toisiinsa. Kolmelta lähes kaikki olivat paikalla ja pitopalvelukin ilmoitti kaiken olevan valmiina. Tervetuliaismaljat jätettiin tällä kertaa väliin ja päästiin heti syömään. Ruoka oli hyvää ja sitä riitti vielä yöpalaksikin. Isännän rosvopaistia taas kehuttiin. 

Ruokailun jälkeen pidimme yhdessä puheen, joka sai innoituksensa automatkojen ajankuluksi keksitystä sanaleikistä. Kumpainenkin sanoi sanan vuorotellen ja vei niin puhetta haluamaansa suuntaan. Mausteeksi olimme pyytäneet juhlaväeltä sanoja lauseiden aloituksiksi. Sitä puhetta ei voi syyttää ainakaan pönötyksestä. Puheen aikana esiintyjä viritti soittimensa. Hänen esityksensä sisälsi suomipoppia vuosien varrelta. Soundcheckin aikana isäntä oli kysynyt löytyisikö soittolistalta Yö-yhtyeen 'Mitä Jos Mä Rakastan Sua' - kappaletta. Ei löytynyt, mutta Juha lupasi opetella sen ennen esiintymistä. Niinpä kuulimme sen ensiesityksenä. Emännälle soitettiin Zen Cafen kappale 'Todella Kaunis'.  

Musiikin jälkeen juhlakansa ohjattiin pihamaalle muodostamaan aikajana sen mukaan, miten kauan he olivat olleet elämässämme. Jana kiemurteli pitkin pihaa ja sieltä löytyi vieraita kolmen vuoden tuttavuudesta lähes 56 vuoteen asti. Näin vieraat tuli samalla esiteltyä toisilleen. Samanaikaisesti oli pitopalvelu saanut kahvit katettua mökkiin tuvan puolelle ja pääsimme maisteleen mansikka- ja suklaakakkuja. 

Kahvittelun jälkeen oli vielä pari ohjelmanumeroa, joista erityisesti kummitädin ryöstö oli lasten mieleen. Ripille päässyt kuopuksemme sai kummitätinsä takaisin, kun 'Arvaa kuka' -pelin tyyliin selvitti kenellä vieraista oli ratkaiseva vihje kummitädin löytymiseksi. Lisäksi pelattiin ihmisbingoa, tietovisaa sekä ratkottiin Annan Torppa -aiheista ristisanatehtävää. 

Osa vieraista lähti tämän jälkeen kotimatkalle ja loput jatkoivat iltaa saunomisen ja paljuilun merkeissä. Tilaisuutta varten laatimamme soittolista soi koko illan navetassa keskustelujen taustalla. Viimeiset teltat navetan taakse syntyneeseen telttakylään pystytettiin hyvissä ajoin ennen yöpuulle siirtymistä.

Juhlien jälkeen oli lämmin ja hyvä olo. Ystävät tekevät juhlan. Pitkään juhlan jälkeen tunsin itseni rakastetuksi ja kannatelluksi. Kannattelulla tarkoitan sitä, kun ystävät välittävät sinusta ja haluavat olla osa elämääsi. 

Seuraavista juhlista ei ole vielä aavistustakaan, mutta salaa laskin jo, että istumapaikkoja voisi löytyä jopa 73:lle vieraalle...

(Valokuvat: Jussi Salonen)

Matkakertomus Latvia, Ragaciems

Millainen on hyvä matkakertomus? Sellainenko, joka saa lukijan matkakuumeen nousuun ja tutustumaan matkailusivuistoihin ja hamuamaan kauppojen matkailulehtiä kaupan kassojen päädystä. Osaanko kirjoittaa sellaisen? En tiedä, mutta yritän...

Mistä syntyy hyvä loma? Helppoudesta, turvallisuudesta, hyvästä ruuasta, mukavasta tekemisestä kaikille, rennosta yhdessäolemisesta ja uusista kokemuksista. Lomalla lasten kanssa eletään suunnilleen samanlaista elämää kuin kotonakin. Pienillä arjen ratkaisuilla pyritään luomaan vähän helpompi arki loman keskellä ja elämyksiä jokaiselle, asioiden tekemistä ensimmäistä kertaa. 

Matkajalkaani alkoi kutkuttaa tänä vuonna heti, kun joulukuusi koristeineen oli kunnialla korjattu pois. Edellisestä reissusta (Norjaan) oli jo yli puoli vuotta. Lapset kyselivät, milloin voidaan mennä johonkin toiseen maahan. Niinpä lähdin netin syövereihin surffailemaan. Totesin useat vaihtoehdoista liian kalliiksi meidän suurperheelle. Lentäminen tuntui huonolta vaihtoehdolta, koska pääni tuntuu jostain syystä ikäänkuin räjähtävän kivusta koneen laskeutuessa. Nämä tekijät kavensivat valikkoa jonkin verran. Autossa istuminen isolla porukalla ei ole kovin suurta hupia lukuisista kehittämistämme päättömistä autopeleistä huolimatta. Silti se veti pisimmän korren kaikkien tulevien "onko vielä pitkä matka" -kyselyjen uhallakin.

Olin katsellut Latvian Jürmalaa sillä silmällä jo pitkään, mutta suosion kasvaessa hinnat olivat kivunneet korkeammalle. Niinpä aloin entistä kiihkeämmin tutkailla taas Airbnb:n sivuja, kuten silloinkin, kun kävin viettämässä hiljaisuuden retriittiä Katajanokalla (löytyy blogipostaus aprillipäivältä) ja Lapissa tyttöjen reissulla. Jürmalasta 'alaspäin' löytyi kylä nimeltä Ragaciems ja sieltä meille juuri passeli talo uima-altaalla ja rannan läheisyydessä. Passelilla tarkoitan riittävän isoa autolastilliselle (7 henkeä) väkeä, riittävillä mukavuuksilla varustettua ja sopivan kulahtanutta.

Talon kuvia katseltiin moneen kertaan ennenkuin viimein se maanantaiaamu koitti ja kello soi 5.00, jotta saimme väen pakattua autoon, tavarat suksiboxiin ja auto laivaan klo 7.30. Aamupalan syöminen laivassa oli hyvä ratkaisu. Ei tarvinnut kotona yrittää edes saada ketään syömään ja kahden tunnin matka sujui nopsaan, kun osa siitä meni buffetin herkkujen ääressä. Etenkin pienenpienet pannarin ja lätyn välimuodot olivat ehdottomia lasten suosikkeja.


Mietin ennen Tallinnaan pääsyä, mihin käytämme jäljelle jäävän ajan, kun talo luovutetaan käyttöömme klo 15. Yhtään ylilmääräistä aikaa ei kuitenkaan jäänyt. 350 km matkaan Tallinnasta kohteeseen parilla pysähdyksellä kesti juuri niin kauan, että olimme perillä muutaman minuutin yli klo 15. Matka sisälsi paljon 50  km/tunnissa rajoituksia ja myös yhden tietullin.

Perille päästyämme ystävällinen emäntämme oli meitä vastassa taloa esitellen. Talo oli sekaisin vanhaa ja uutta. Siitä ei oikein ottanut selvää, mikä voisi olla rakennusvuosi. Paksut kiviseinät imivät äänet ja alkuun tuntui, että eksymme taloon. Se oli kuitenkin vain 25 vuotta vanha eli ilmeisesti rakennus- ja sisustustyyli on siellä hieman raskaampaa. Tyttäremme ei ollut yhtä ilahtunut talon ihmeellisyyksistä. Hän olisi arvostanut simppeliä lämmintä suihkua, mikä ei aivan onnistunut ja kirvoitti näin ollen kommentin:"elävätkö ihmiset tosiaan näin".

Ensimmäisenä päivänä ruokimme lapset hesburgerissa, kävimme ruokakaupoilla ja pulahdimme lopuksi mereen uimaan. Lapset polskivat vielä sen jälkeen talon uima-altaalla. Ensimmäinen päivä päättyi onnellisesti ja jokainen löysi huoneen itselleen ja talo hiljeni.

Me aikuiset saimme vapautuksen ruuanlaitosta, kun testasimme kylän pari ravintolaa.  Siellä oli hyvä kalaravintola, jossa törmäsimme käytäntöön, mitä emme olleet ennen kokeneet. Yli kuuden hengen seuruelta veloitettiin 10% ylimääräistä. Ruoka oli kuitenkin herkullista. Kaikki tulivat maistaneeksi Saku Sammakkoa ensimmäistä kertaa. Jopa lapset suostuivat maistamaan mehevää sammakon reittä valkosipulimajoneesiin dipattuna. Lapsetkin tykkäsivät, yllätys!

Toisena päivänä testasimme pizzerian. Seillä oli ilmeisen pieni pizzauuni, koska odotimme annoksiamme noin tunnin ja ne tulivat kaikki eri aikaan. Mös extravalkosipuli tuntui olevan vieras käsite. Hyvää kuitenkin oli ja lyhyt matka lyllertää kotiin täydellä vatsalla.

Yhden päivän vietimme Jûrmalassa vesipuistossa, josta löytyi kaikille jotain. Isommat jonotivat liukumäkiin ja pienemmän kanssa sitten oltin matalemmissa vesissä ja vähemmän pelottavissa mäissä.

  

Riikaan kävimme tutustumassa lähinnä ohikulkumatkanomaisesti. Kiertelimme Spice-ostoskeskuksessa tekemässä löytöjä lapsille. Shoppailu on hieman haasteellista viiden eri ikäisen kanssa, kun jokaisella on ihan omat intressit.

Kaikenkaikkiaan reissu meni mukavasti vaikka aikuiset olisivat sen jälkeen tarvinneet oman loman toipuaksemme lomasta. Loma lasten kanssa on niin omanlaistaan; seisoskelua rantavedessä, kannustamista, kehumista, kokkaamista, laastaroimista ja pyykkihuoltoa. Omat tarepet ovat melko viimeisenä listalla. Illalla voi painaa sitten päänsä tyynyyn ja alkaa miettiä mihinkähän seuraavaksi mentäisiin?

Juhannusyön taikaa - vai keskeneräisiä käsitöitä?

Tänä Juhannuksena päätin, että kukkien sijaan kerään ja kuvaan kaikki keskeneräiset neulomukset. Totuuden nimessä sanottakoon, että ennen puoltayötä jouduin aloittamaan pari uutta käsityötä, kun en voinut seitsemästä tinkiä. Siippani taas hieman huuli pyöreänä tätä hommaa seuraili, mutta se tuotti minulle iloa, niin olihan se pakko toteuttaa.

Puikoilla oli ennestään hyväntekeväisyyspeittoihin metrin suikaleita, joista toinenkin yön tunteina valmistui. Näitä aloitin kaksi lisää, jotta sain lukumäärän täsmäämään. Suikaleet tehdään Novitan Seitsemän veljestä -langasta 3,5 puikoilla. Luodaan 25 silmukkaa ja tehdään aina oikein metrin pätkä.

Huivi on myös hyväntekeväisyys hanke. Brother Christmas jakaa näitä huiveja mm. lohtuhuiveina ikäihmisille. Huiviprojektissa toteutustyyli on vapaa. Valmiita huiveja otetaan vastaan Lyylin kahvilassa, kuten myös peittosuikaleita.

Puikoilla olivat myös alkumetreillä kahden pikkupojan sukat. Tein pari viikkoa sitten isommille lapsille sukkia ja heti pienemmille iski sukkakateus, joten eihän heitä voinut huomiotta jättää.

Pienissä sukissa on se hyvä puoli, että ne syntyvät kohtuullisen nopeasti tai ainakin nopeammin kuin nämä aiemmin valmistuneet isojen sukat.

Viimeisempänä vaan ei vähäisimpänä taas yksi ikuisuushanke eli pitkä neuletakki itselleni Novita-lehdestä. Toteutus tosin Ulrika-langasta.

Tällaisia 'taikoja' siis minun Juhannukseeni 😊

MUOVI - nykypäivän kirosana

Kännykän herätys visersi aamulla lirutuksensa. Vaivoin sain silmäni auki könytäkseni vessan kautta suihkuun. Aamun ensimmäisen muovikosketuksen sain pytyllä istuessani, repiessäni Lambi-pakkausta auki manaten samalla, miksei kukaan muu tässä huushollissa vaihda uutta vessapaperirullaa loppuneen tilalle. Käsien pesua varten lavuaarin reunalla oli kierrätysmateriaalista valmistettu pikkukippo, jossa lepäsi epämääräisen näköinen harmahtava möykky. Se oli joskus ollut käsien ihoa hellivä vaaleanpunainen saippuapala. Sen jälkeen sitä olivat käsitelleet useat pikkukädet ja vähän isommatkin.

Kosmetiikka

Shampoot, suihkugeelit, kuten monet muutkin kosmetiikkatuotteet on pakattu muovipakkaukseen. Kokeilin taannoin ympäristötuskassani palashampoota. Ajatus oli kaunis ja tuote hieno. Ensinnäkin minulle tuli ongelma palashampoon säilytyksestä. En keksinyt silloisessa tilapäisasunnossamme muuta mahdollisuutta kuin tunkea saippua kertakäyttömukiin suihkukaapin tankoon kiinnitetylle hyllylle. Siellä se lillui vedessä suihkukerrasta toiseen. Toiseksi kaikenmaailman parabeeneihin ja sulfaatteihin tottuneet hiukseni muuttuivat aivan hampuksi kokeilun aikana, joten sekin ilmastonpelastusyritys karahti kiville.

Jääkaapin sisältö

Saavutettuani suihkun jälkeen jonkinlaisen tyytyväisyysasteen peilikuvaani, siirryin aamupalatehtaalle todetakseni vain lähes kaiken jääkaapissamme olevan muoviin kiedottu. Lapset olivat tilanneet aamupalaksi mm. pekonia (muovisesta suurpakkauksesta) ja munia sekä ruisleipää (muovipussista) juustolla. Juustopakkaus oli jääkaapin häpeätahra, yksittäispakattuja siivuja - muovissa! Ostin ne Citymarketin viimeisen myyntipäivän laarista 30 centillä. Ostoskäyttäytymiseni siinä kohtaa ei olisi juurikaan pelastanut maailmaa vaikka olisin periaatteisiin vedoten kieltäytynyt kyseisen säästöpakkauksen hankinnasta. Luultavasti niistä jäi suurin osa myymättä ja ne kärrättiin sisältöineen päivineen kaatopaikalle.

Ostoskorini

Jos (ja kun) siis lähden pohtimaan muovin vähentämistä ostoskoristani (ja olen sitä jo pitkään tehnytkin), törmään melkoiseen tiiliseinään. Vai pitäisikö sanoa muoviseinään tässä tapauksessa. En tiedä, saisinko kaupastani tilattua paperiin käärittyjä leikkeleviipaleita, perunoita paperipussissa tai sika-nautaa paperikääreessä. Vaikka nämä onnistuisivatkin, törmäisin seuraavaksi säilyvyysongelmaa. Ilman suojakaasuja ja tiesmitäkäsittelyaineita tuotteet eivät säilyisi viikkoa jääkaapissa.

Tulevaisuus

Mutta jatketaan matkaa pienin askelin ja toivotaan sen riittävän. Vastaanotan huomiset verkkokauppaostokseni muovikassien sijaan pahvilaatikoissa. WWF:n mukaan Kiina, Indonesia, Filippiinit, Vietnam ja Thaimaa aiheuttavat 60% merten muoviroskasta. Näin ollen valaat eivät luultavasti tukehdu juuri minun muoviseen hedelmäpussiini, mutta silti jatkan pieniä valintoja.


Edit. Tänään iltalehden sivuilta sai synninpäästön ruuan pakkaushysteriaan. Kopioin sieltä myös nämä pienet valinnat maailman pelastamiseksi:

Pieniä asioita, joita voit tehdä ympäristön hyväksi:

1. Vältä ylipakattuja tuotteita
2. Vältä turhaa kulutusta ja osta vain se, mitä tarvitset
3. Pidä omaa kauppakassia mukana. 
4. Älä roskaa
5. Kierrätä muovit

Mikä on sinun pieni tekosi?