Helatorstai

Monet vanhat juhlapyhät ja niihin liittyvät vapaapäivät ovat nykyään sellaisia, ettei niiden merkitystä tahdo muistaa saati ymmärtää. Helatorstai on yksi niistä. Toki lapset ottavat riemusta kiljuen vastaan vapaapäivän koulusta ja itsekin riemuiten poistin kännykästä yhden herätyksen, mutta miksi?

Helatorstai on kristillisen katsomuksen mukaan 'Kristuksen taivaaseenastumisen päivä', jota vietetään neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä. Myös eurooppalaisissa naapumaissamme sitä vietetään.

Kaikilla kristillisillä juhlilla on yleensä myös se pakanallinen puolensa ja niinpä helatorstaillakin. Se on kevään juhla, jolla lepytellään jumalia olemaan suosiollisia ja antamaan hyvän sadon. Entisaikaan sytyteltiin myös helavalkeita.

Itse en muista niin lapsuudessa kuin tänä päivänäkään mitenkään erityisesti helatorstaita viettäneeni. Lapsena ei saanut pyhäpäivinä mennä kavereille, mutta nykyään on tällaisetkin tavat muuttuneet päälaelleen. Pyhä on ennemminkin se päivä, jolloin kavereiden kanssa ehditään olla.

Meillä lapset tekivät kaverinsa kanssa pyöräilyretken tänään Mätäkivenmäelle. Aika ällöttävä nimi paikalla, mutta kivaa ilmeisesti oli ollut. Suodatinpaperin sisään asetellut täytetyt ruisleivät olivat tulleet syödyksi kuin myös hedelmälohkot ja jälkkärikeksit. Lueskelin tuota Mätäkivenmäen historiikki ja kiinnostuin sen verran, että pyörähdin itsekin paikalla. 20-vuotisen Tuusula-asumiseni aikana en ole siellä siis käynyt. Hieman oli paikka hakusessa etenkin, kun kivi, josta paikka on saanut nimensä, on räjäytetty jo 1920-luvulla tietä levennettäessä. Mäki oli ollut menneinä aikoina myös maantierosvojen suosikkipaikka. 

Yrityksistäni huolimatta en kuitenkaan löytänyt paikalla olevaa v. 1952 järjestettyjen olympialaisten maratonjuoksun kääntöpaikkaa, joka on merkitty kivisellä muistomerkillä. Sen sijaan kuvailin metsäpoluilla ja haistelin kesäisiä tuoksuja. Koirat tutkailivat koiramaisia juttujaan ja nuorempi herkkätassu sai jo neulasen tassuunsa, joten oli aika lähteä kotiinpäin.

Meidän helatorstai meni siis varsin leppoisissa merkeissä. Ehdinpä hakea pari lankakerääkin ja aloittaa uuden 'Säkylän huivin' ystävältä saadulla ohjeella. Toivottavasti tämä huivi pääsee kesän jälkeen hyväntekeväisyyspottiin, joita Brother Christmas koordinoi. 

Kielojen kukinta-aika

Aurinkoinen metsä ja sopivan leveä polku

Hyönteisten puuhat

Aloituskerros on aina vaikein, mutta siitä se lähtee...

Simppeli ohje ja lankana minulla oli Novita Kierre

Diy - hiekkalaatikko mökille

Hankkiessamme mökin oli nuorin lapsemme 4-vuotias. Hänelle mieheni rakensi leikkimökin hyödyntäen lahonneen pihakeinun katoksen. Nyt on tullut seuraavan sukupolven vuoro ja ukki on päässyt taas rakennushommiin. Aamulla tuli puutavara pihaan ja illalla oli hiekkalaatikko valmis. Pyynnöstäni hän kirjoitti rakennusohjeet, jos vaikka joku haluaisi sitä hyödyntää.

Tarvikkeet:

- Painekyllästettyä kakkosnelosta n. 25 m. hiekkalaatikon laidat

- Painekyllästettyä kakkoskakkosta vajaa 7 m, katon runko

- Painekyllästettyä lautaa, esim 22mm* 95mm, n 15 m, ’konepelti’, katto ja hiekkalaatikon reunojen päälle

- Painekyllästettyä rimaa 22mm*45mm, n 6 m, laitojen kasaukseen ja katon ympärille

- Ruuveja (esim. 125 mm 90 mm ja 60 mm pitkiä),.

- Vanha auton rengassarja esim 13 tuuman vanteilla tai pienempi

- Puutavara n. 100 euroa, auton renkaat tori.fi 1 eurolla, ruuvit ja naulat omasta takaa

Työvälineet:

- Saha (jiirisirkkeli oli kätevä), ruuvinväännin, vasara, vatupassi, suorakulma, mitta, kynä

Työvaiheet:

Lyhyet sivut:

- Sahasin kakkosnelosesta 6 kpl 85 cm pätkää niistä tuli hiekkalaatikon lyhyet laidat. Sahasin rimasta 4 kpl 29 sentin pätkää, joita käytin laitojen kasaamisessa. Eli kolme kakkosnelosta päällekkäin ja naulasin ne rimojen avulla yhteen.

Pitkät sivut – auton kyljet

- Sahasin kakkosnelosesta 4 kpl n. 250 cm pitkät kappaleet (auton kokonaispituus) sekä 2 kpl 130 cm pitkää kappaletta (auton lavan pituus)

- Lisäksi sahasin 2 kpl n 65 cm pätkää (konepellin pituus) jotka naulasin yhteen levyn palasen avulla ja sahasin vinottain lähes kolmion muotoiseksi kappaleeksi.

- Kokosin laidat rimojen avulla yhteen. Eli oviaukon kohdalta kylki on vain kahden lankun korkuinen. Huomaa että laidat pitää olla peilikuvia.

Rungon kasaaminen:

- Tämän jälkeen siirsin laidat lopulliseen paikkaan ja kasasin rungon. Käytä vesivaakaa jos haluat rungon suoraan. Itse ajattelin ettei hiekkalaatikon tarvitse olla ihan suorassa.

’Konepellin’ tekeminen

- Mittasin konepellin leveyden (n. 95 cm) ja sahasin riittävän määrän sen mittaisia lautoja, muistaakseni 9 kpl. Jätin lautojen väliin noin sentin raot. Naulasin 2 lautaa keulaan ja loput konepelliksi

- Tässä vaiheessa kiinnitin konepeltiin myös lankunpätkän ratin kiinnittämistä varten. Sopiva ratin kallistus löytyi kokeilemalla. Ratin tein sahaamalla n. 25 senttiä halkaisijaltaan olevasta koivupölkystä 3 senttiä ohuen kiekon jonka kiinnitin yhdellä ruuvilla.

Renkaiden ’asennus’:

- Kaivoin renkaita varten kuopat. Sijoitin eturenkaat niin eteen kuin mahdollista jotta katon etummaisen kannatinpuun pystyi laittamaan vinoon. En ruuvannut renkaita kiinni runkoon.

Katon tekeminen:

- Sahasin kakkoskakkosesta 4 kpl n 110 cm pätkää. Takatolpat laitoin vatupassillla suoraan ja ruuvasin kiinni mahdollisimman isoilla ruuveilla. Etutolpat asensin taaksepäin kallelleen. Naulasin vielä takatolppien päälle n. 105 cm pitkän kakkosnelosen kattolautojen kiinnittämistä varten. Sama juttu etutolppien kanssa. Sahasin kattolaudat n 4 cm pitemmiksi kuin etu- ja takatolppien väli on. Ylitys tuli etupuolelle. Laitoin vielä riman katon etureunaan ja sivuille. Jos haluais hifistellä niin siihen etureunaan ois voinut tehdä aurinkolipan.

Hiekkalaatikon reunojen viimeistely:

- Naulasin laudan pätkät hiekkalaatikon reunan päälle kolmelle sivulle – kyljet ja perälauta. Perälaudan osalta teen vielä reunasta leveämmän jotta sen päälle voi kumota hiekkakakkuja.

Kasvissosekeitto kesän kunniaksi

Pyynnöstä laitan kasvissosekeittoni ohjeen. Tämä ei tosin ole mikään kiveen kirjoitettu ohje ja määrätkin ovat vähän summittaisia. Ainekset vaihtelevat jääkaapin sisällön mukaan. Bataatti on aineista pysyvin, sen vartavasten tilaan, kun ruokalistalla tulee tämän keiton vuoro. Kuvassa tämänkertaiset ainekset jo olivatkin juustoa, kermaa ja mausteita lukuunottamatta.

Kasvissosekeitto

Riittää noin kuudelle hengelle

3 porkkanaa
1 bataatti
4 perunaa
1 omena
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä (tai maun mukaan)
vettä
100 g tuorejuustoa (käytin eilen puolikkaan Pirkka parhaat -mustapippurituorejuustosta)
1 tlk ruokakermaa
Kasvisliemikuutio
suolaa
mustapippuria

Juurekset ja hedelmät pilkotaan kattilaan. Lisätään vettä niin, että peittyvät. Kasvisliemikuutio heitetään mukaan. Keitetään pehmeiksi. Keitinvesi kaadetaan siivilän avulla toiseen kulhoon talteen. Kaikki aineet soseutetaan ja joukkoon lisätään tarvittava määrä keitinlientä, jotta on sopivan paksuista. Joukkoon lisätään juusto ja ruokakerma. Pidetään keittoa sen verran lämpimänä hellalla, että juusto sulaa joukkoon. Lopuksi maustetaan kukin haluamallaan tavalla. Tähänhän sopii hienosti kaikki yrtit.

Keitosta saa tietenkin kevyemmän jättämällä juustoa ja kermaa pois, mutta samettisuus katoaa sen myötä. Makua saa muuteltua myös vaihtelemalla ainesten suhteita. Toisinaan laitan joukkoon kesäkurpitsaa. Vähän sen mukaan, mitä milloinkin jääkaapista löytyy. Juustona olen käyttänyt myös koskenlaskijaa tai Creme Bonjour -tuorejuustoja.

Kaverina keitolla on meillä yleensä patonkia tai paahtoleipää sekä päällä raejuustoa niille ketkä haluavat. 

Aikaa vievin osuus on tuo kuoriminen - siihenkin voi käyttää lapsityövoimaa. Sittenhän ne kiehuvat itsekseen, kun muistaa välillä vähän pienentää levyn lukemia. Siinä ehtii hyvin lukea muutaman sivun uusinta lehteä tai plärätä facebookkia :) 

Kakkoskotini Mökki

Tällä kertaa mökkielämästä. Se on meidän henkireikämme. Sinne voidaan mennä yksin, kaksin, perheen tai ystävien kanssa. Se on muodostunut joillekin ystävillemmekin turvasatamaksi tai piilopirtiksi, jonne voi paeta elämän myrskyjä. Siellä aika tuntuu pysähtyvän ja hiljaisuudessa kuulee aivonystyröidensä hurinan (ja ajoittain naapurin kuunteleman radionovan). Teineille tämä aktiviteetti ei ikävä kyllä riitä, joten siinä on ikäryhmä, johon tämä ei toimi.

Vietämme AnnanTorpalla tänä vuonna kymmenettä kesää ja toki myös talvea, kuten kuvistakin näkyy. Olen mökistä postannut aiemminkin, mutta tässä vielä vähän historian havinaa ja omaa kehitystämme mökkiläisinä. Aluksi sananen siitä, miten meistäkin tuli mökkiläisiä ja miten päädyimme juuri tähän mökkiin. 

Mökkihistoriikki

Juhannuksena 2009 meille iski pahimmanlaatuinen mökkipaniikki, joka äityi juhannuspäivän iltana niin pahaksi, että oli lähdettävä nettiin surffailemaan ja etsimään meille sopivaa mökkiä niin hinnaltaan sijainniltaan kuin tunnelmaltaankin. Sopiva mökkiehdokas löytyikin ja viesti välittäjälle lähti matkaan. Sunnuntaina Kotiapajan välittäjä jo soittikin ja treffit Noormarkkuun sovittiin klo 17.45 (Nykyään olemme porilaisia, kun Noormarkku liittyi Poriin).

Tampereen ja Lavian kautta navigaattori ohjasi meidät perille rauhalliseen pihapiiriin. Toistakin mökkiä kävimme katsomassa, mutta se ei täyttänyt omituisia kriteerejämme (liian siisti nurmikko ja tarkkaan rajatut kukkaistutukset). Mieheni tunnusti hakevansa itselleen työleiriä ja minä pakoa arjesta ja silloisesta 24/7 -työstä. Niinpä pitkä nurmikko, pysähtynyt kaappikello (näyttää yhä aikaa 16.05) ja 16 km:n matka lähikauppaan puhutteli meitä niin paljon, että kaupat syntyivät. Välittäjä tosin sanoi minulle, etten voi valita mökkiä nurmikon pituuden vuoksi. Miksi muka en?

Mielelläni valottaisin myös mökin historiaa, mutta en voi tehdä sitä kuin  siltä osin kuin se on meille avautunut. Mökissä on asunut Anna yhdessä veljensä kanssa. Veli on kuollut aiemmin, jolloin Anna on jäänyt taloon yksin.  Näiden sisarusten jälkeen mökissä asusteli tai mökkeili pari muuta perhettä, kunnes me valtasimme sen. Tervetuloa siis maalaistunnelmaan seuraamaan remppaintoisen mieheni aikaansaannoksia sekä tällaisen viherpeukalottoman pyristelyä!

Kymmenen vuoden aikana olemme luoneet mökkielämään omia perinteitämme. Pääsiäisen aikoihin olemme käyneet talven jälkeen ensimmäisen kerran pihasaunaa lämmittämään. Vanhat hirret vaativat kuitenkin sen verran lämmittelyä, että se ei ole talvisaikaan mikään pikaprojekti, mutta eihän saunomisen tarvitse sellainen ollakaan. 

Annan Torpalle on tullut sähköt vasta 80-luvulla. Sitä ennenkin täällä on kuitenkin todennäköisesti eletty ihan täyttä elämää tyytyväisenä, vai onko?

Mökin uusi elämä

Meidän vallattua tämän torpan, on sen hirsiseinät saaneet sisälleen melkoisesti lisää elämää ja uudistuksia. Vintille on tehty pari huonetta lisää, navetasta on tehty juhlatila ja navetan vintillekin on ilmestynyt yöpymispaikka. Myös aittaan on remontoitu tilat, joissa on yöpynyt yksi sun toinenkin vieras ja oma väki - etenkin nuorisoa se on miellyttänyt.

Pihamaalle on ilmestynyt leikkimökki, trampoliini, uima-allas ja palju ja mitä milloinkin. Sähköjen kannalta tämä tarkoitti aluksi sitä, että jatkoroikkaa on vedetty milloin mihinkin pytinkiin kulloiseenkin tarpeeseen. Välillä on tarvittu navetan jääkaappiin tai väliaikaisiin karaokevehkeisiin virtaa, toisinaan taas aitoissa olijat ovat kaivanneet pattereista lisälämpöä.

Kolmisen vuotta sitten aika oli kypsä sille, että ryhdyimme pohtimaan ulkorakennusten sähköistämistä. Ulkohuussi huusi kristallikruunua, navetta valoja ja muutamaa pistorasiaa, aitat tarvitsivat valoa ja toisinaan lämpöä, saunassa tarvittiin pimeään aikaan vähän valaistusta.

Niinpä mökki on vähitellen siirtynyt nykyaikaan vanhaa kunnioittaen. Punaisena lankana on ollut käytännöllisyys ja toimivuus sekä mukavuus.

Talvista tunnelmaa

Ulkohuussissa on tunnelmaa

Vanha navetta/heinäsuuli toimi aluksi kirppiksenä

Tsuida, duida - osaatko uida, pysytkö pinnalla?

Meillä alkoi tänään uimakouluviikko. Siellä pulikoidaan joka päivä ja harjoitellaan varhaistaitoja. Muistelin siinä samalla omaa uimakouluani... siitähän on siis jonkin verran aikaa, sanoisinko noin 47 vuotta. Uimakouluun käveltiin ensin kolmisen kilometriä asfalttitien reunaa varvastossuissa. Aurinko porotti kuumasti - niinhän se lapsuuden muistikuvissa aina paistoi ja talvella oli metri lunta. Uimakoulussa ei harjoiteltu varhaistaitoja. Ensimmäiseksi harjoiteltiin liukumista. Se on jäänyt mieleen. Vettä meni nenään ja tuntui ikävältä. En suostunut enää liukumaan. Äiti tuli mukaan toisella kertaa ja sai uimaopen kai lupaamaan, ettei minun tarvinnut liukua. En sitten tietenkään oppinut koskaan myös sukeltamaan. Mutta pysyn pinnalla!

Tänään harjoiteltiin paljon enemmän leikin varjolla. Pestiin korvia, varpaita, kainaloita ja kasvoja. Puhallettiin veteen, pompittiin ja kaadettiin ämpärillä vettä toisen päälle. Laulettiin ja leikittiin. Näköjään olen nyt myös saavuttanut sen iän, että sain isovanhemman leiman samantien otsaani. Toisen lapsukaisen isovanhempi totesi, että tämä on näköjään sellaista meidän isovanhempien hommaa. En oikaissut asiaa vaikka en tällä kertaa siinä roolissa ollutkaan. Uimakoulun jälkeen oli mukava hetki saunassa lämmitellä ja sitten maistui jätski ja smoothie.

Viikonloppu Yyterissä

Saimme aikuistuneilta lapsiltamme joululahjaksi lahjakortin kylpylään. Niinpä äitienpäiväviikonloppuna pääsimme sen vihdoin hyödyntämään. Samalle viikonlopulle osui Olli Lindholmin muistokonsertti, johon sain liput hankittua. Tämä viikonloppu on pieni hengenveto hektiseen arkeen. Rentoutumista, ajatusten siirtämistä mukaviin asioihin ja yhdessäoloa puolison kanssa. Voimme katsoa  TV:tä sängyssä, koska kukaan muu ei nuku huoneessamme. Luultavasti saamme syödä myös ruokamme ilman, että kukaan pyytää maitoa, leipää tai pilkkomaan lihan. Katsotaan mitä saamme tästä irti. Pysykää kanavalla, jos haluatte kuulla viikonlopustamme.

Yyteri beach

Lauantai käynnistyi perushotelliaamiaisella. Miehen sanoja lainatakseni, olemme niin lännessä, että karjalanpiirakoita ei ollut tarjolla. Sen sijaan olimme niin lähellä Tampereen vaikutuspiiriä, että mustaamakkaraa löytyi tiskistä.

Aamupalan voimin lähdimme tyhjälle rannalle haistelemaan merta ja kulkemaan dyyneillä.

Kallo

Seuraava kohteemme oli Kallo ja Uniluodon puutaloalue Mäntyluodossa. Meri on elementti, johon en kyllästy. Sitä voin katsella loputtomasti, kuunnella sen kohinaa ja haistella sen suolaista tuoksua.

Uniluodon puutalot houkuttelevat samaisesta syystä. Ne ovat lähellä merta ja ne ovat persoonallisia.

Reposaari

Reposaariturneemme aloitimme Tahkoluodosta, mutta se reissu jäi lyhyeen suljettujen puomien vuoksi. Seuraavaksi suuntasimme Junnilaan ja takarannan kalliolle, kuten niin usein ennenkin. Antaa kuvien puhua puolestaan.

Takaranta

Unisieppari?

Baadi eli kylpyhuone

Meillä oli tarkoitus mennä lempipaikkaamme Merry Monkiin syömään, mutta muutimme mielemme nähtyämme ikivanhan Reposaaren ravintolan olevan auki. Se on tällä hetkellä Suomen vanhin auki oleva ravintola, koska Ravintola Kaisaniemi teki konkurssin. Suuntasimme siis kalapöydän ääreen ja se oli herkullista edellyttäen, että pitää kalasta. Olimme ainoat asiakkaat.

Maailman helpointa

Kaivoin eilen möhkäleen kaapista. Lapset kyselivät ihmeissään, mikä se on. Koira pelästyi sen ääniä ja sai hepulin. Kolmen ja puolen tunnin kuluttua siitä, kun olin jynssännyt siitä muutaman vuoden pölyt ja heittänyt jauhot, veden, toissapäiväiset perunamuusin jämät ym. tarpeet sisään, sieltä putkahti lämmin leipä. Sitä ennen se oli jo levitellyt herkullisia tuoksuja pitkin asuntoa ja kerännyt väkeä kurkkimaan, joko sitä saa. Paistopisteiden kulta-aikana tuo menneiden aikojen helmi on saanut pölyttyä kaapissa. Nyt aion ottaa taas leipäkoneen joksikin aikaa käyttöön. Onko sinun nurkissasi leipäkone pölyttymässä?

Hyvin menee, mutta menköön!

Kirjoitin pari viikkoa sitten elämän mittaisesta dieetistäni sekä Samsung Health -sovelluksesta, jonka otin käyttöön. Ystäväni eilen kyseli, onko tullut 6000 askelta päivässä. No, sehän tulee arkiliikunnalla eli mikäli haluaa sen 10 000 askelta, joutuu jo tekemään vähän pidemmän lenkin koirien kanssa tai valssaamaan tosissaan imurin kanssa. Ja nyt sitten sanottiinkin, että se 10 000 askelta päivässä ei riitäkään, miten masentavaa! Pitää lisäksi hikeentyä ja hengästyä kolme kertaa päivässä. 

Eilen oli masentava päivä. Olin mielestäni saanut hurjasti aikaiseksi. Kävin koirien kanssa lenkillä kolme kertaa, vietin aikaa sekä urheilukentän laidalla että tekonurmen laidalla. Tein toista tuntia hiekkakakkuja ja käytin myös lihasvoimaa keinun vauhtiin saamiseen. Lisäksi shoppailin hurjana urheiluliikkeessä ja päivän päätteeksi saunoin. Mutta mitä sanoo kännykkäni, joka olikin näköjään vain lepäillyt päivän?? Sanoi minun ottaneeni 17 askelta. Surkea kapine!

Neulomisen rentouttava vaikutus

Harrastan satunnaista puikkojen heiluttelua, joka yleensä ilmenee puuskittain mennen sitten yhtäkkiä ohi ja yleensä kesken meneillään olevan käsityön! 
Kaiken kaikkiaan neulominen on tavattoman rentouttavaa. Se on oiva stressinhallintakeino. Helpon käsityön aikana voivat ajatukset vapaasti askarrella käsillä olevan ongelman parissa. Jos haluaa stressaavan asian pois mielestään, voi puikoille valita haastavamman neuleen, jolloin ajatukset keskittyvät vain silmukoihin.

Kuluneen vuoden aikana olen sen verran vähän ehtinyt neuloa, että ei ole ehtinyt syntyä valtaisaa neulomishinkua eikä sen myötä keskeneräiseksi jääneitä töitäkään (en ainakaan julista niitä vielä ufoiksi).

Joskus vuonna 2011 neuloin tällaiset somisteet viinipullolle. Pienet käsityöt ovat siitä mukavia, että ne tulevat pian valmiiksi. Nyt puikoilla sukkia aikuisille lapsille. Joskus aiemmin ajattelin, että magic loop ja sen myötä kaksi sukkaa kerralla pyöröpuikoilla ei ole mun juttu, mutta onneksi mieleni muuttui (kiitos Lyylin kahvilan käsityöpiirin).

Miten nukuit viimeyönä?

Lupasin aiemmin, että palaan tähän unettomuuteen. Tästä kirjoituksesta ei kannata etsiä mitään tieteellisiä tosiseikkoja. Tämä on vain yhden unettomuudesta ajoittain kärsivän pohdintoja unettomuuden syistä ja siihen mahdollisesti auttavista asioista. 

NUKAHTAMISVAIKEUS

Jokainen tietää sen tunteen, kun väsymys alkaa illalla painaa silmiä ja ei malttaisi millään odottaa pääsyä peittojen alle. Hampaiden pesukin tuntuu vastenmieliseltä viiveeltä tuohon odotettuun hetkeen. Tyyny on muotoiltu sopivaksi, optimaalinen asento etsitty ja sitten bing... EI NUKUTA YHTÄÄN. Ajatukset lähtevät kiitolaukkaan. Miten kauemmin pyörität sitä ajatusmyllyä, siitä suuremmaksi ajatukset muuttuvat. Ne saavat ihan megalomaaniset mittasuhteet. Suhteellisuusteoria on kadonnut päästä jo kauan sitten, kun ongelmat kasvavat kasvamistaan eikä ainuttakaan positiivista asiaa enää pälkähdä päähän. Ei auta vaikka yrittäisit tietoisesti miettiä mukavia asioita, suunnitella tulevan kesän lomaa tai ystävän tapaamista seuraavalla viikolla. Kahden sekunnin kuluttua huomaat pyörittäväsi taas sitä samaa alitajuntaa sillä hetkellä kuormittavaa ajatusrinkiä.

Tässä kohtaa yleensä itse luovutan ja joko nousen ylös neulomaan ja katsomaan tv:tä tai katson kännykältä netflixiä - viis sinisestä valosta. Se ei kuitenkaan herätä koko porukkaa ja saan itse ajatukset seisautettua. Valoja makuuhuoneeseen on hankala yöllä laittaa, kun siinä tulee sitten herätettyä muutakin porukkaa. Yksi jakso Gilmoren tyttöjä ja olen valmis kokeilemaan uudelleen unen tuloa. Toisinaan tätä saa kokeilla 4-5 kertaa ennenkuin se uni sitten vihdoin voittaa. Seuraavana päivänä olo on tietysti sen mukainen, että olet nukahtanut vasta klo 4 tai 5. Facebookista on helpottavaa nähdä, että joku muukin on pyörinyt sängyssään samana yönä kuin sinäkin - tähtien asento ehkä?

Jossain vaiheessa elämää sunnuntai-maanantai -välinen yö oli minulle se pahin. Tein silloin erilaista 24/7 -työtä ja usein sunnuntaina tuli luettua jo sähköpostit, jotta oli orientoitunut tulevaan työviikkoon. Lopulta se ei ollut kovin fiksua, koska usein ne työasiat pukkasivat sitten päälle jo silloin yöllä, eikä se tietänyt hyvää työviikon aloitusta. Vuorotyötä tehdessäni en muista kärsineeni uniongelmista, mutta olin tietysti silloin myös nuorempi ja aika kultaa muistot. Silloin ei puhuttu vielä työaikaergonomiasta (mikä on sekin joillekin kirosana) ja yövuoron yhteydessä tehtiin pätkäaamu, joka tarkoitti aamuvuoron raskainta osaa yhdistettynä yövuoroon. Tottakai muistan, että oli vaikea nukahtaa heti iltavuoron jälkeen etenkin aamuvuoroon mennessä ja kääntää unirytmi yövuorojen jälkeen taas toisinpäin.

Mieheni ei voi juoda kahvia klo 18 jälkeen illalla tai muuten hän menettää yöunensa. Minulle taas ei vaikuta kahvi eikä mikään muukaan syöty tai juotu nautintoaine. En myöskään liikunnan tai liikkumattomuuden ole huomannut vaikuttavan valvottavasti. Mutta ei tarvitse olla isokaan murhe, mieliharmi tai huoli niin unettomuus on taattu.

AAMUÖINEN HERÄÄMINEN

Toisenlaista unettomuutta on sitten se, kun nukahdat hyvin illalla, mutta heräät klo 2, 3 tai 4 ja olet silloin todella täysin hereillä ja jälleen se ajatusvyyhti lähtee välittömästi laukalle. Se on oikeastaan vielä harmillisempaa, koska silloin tiedät, ettet missään tapauksessa ehdi enää nukkumaan juurikaan vaikka miten saisit ajatukset suitsittua.

KEINOT ON MONET

Kaikenlaisia keinoja on tullut kokeiltua näihin vaivoihin. Unettomuuttani on ajoittain vielä lisänneet levottomat jalat, mistä on aiemmin ollut heikosti tietoa saatavilla. Kemiallinen apu unettomuuteen on jotenkin aina tuntunut vastenmieliseltä, mutta siihenkin on ajoittain ollut pakko turvautua. Suurin helpotus itselleni oli, kun vuosia sitten tein tietoisen päätöksen olematta stressaamatta siitä, jos uni ei tule. Nyt edelleen muistutan, etten puhu pitkäaikaisesta kroonisesta unettomuudesta vaan satunnaisesta. Unettoman yön jälkeinen päivä on ankea, mutta siitä selviää. Useamman huonosti nukutun yön jälkeen saattaa sydän vetäistä välillä jokusen ylimääräisen tahdin, mikä ei ole kiva tunne, mutta siitäkin selviää. Unettomuus on joka tapauksessa syvältä.

Uusin tuttavuuteni rentoutumisen ja unen saannin saralla on ollut ASMR (Autonomous sensory meridian response) eli rauhoittavia aistielämämyksiä kuulon, näön ja tuntoaistin kautta rauhallisissa olosuhteissa. Olen testannut tätä päiväsaikaan, kun olen halunnut rentoutua hetken ja minulla se toimii. Yöllä en ole tätä pystynyt kokeilemaan, koska olisin taas luultavasti herättänyt muut kuiskiviin YouTube-videoihin.

Tärkein asia kai olisi, ettei mielen päällä olisi stressaavia asioita nukkumaan mennessä. Niitähän voi kirjoittaa ylös tai yrittää puhua auki ennen nukkumaan menoa. Aina nämä konstit eivät kuitenkaan tehoa ja sitten valvotaan. Jossain vaiheessa asioilla on taipumus kuitenkin järjestyä. Niin ainakin isäni aina sanoi. Luotan siihen ja lasken siihen asti lampaita!