Pipareita, puutarhan hoitoa ja kuumia aaltoja

Tänään on 100 päivää jouluun. En olisi ehkä siihen niin kiinnittänyt huomiota ellei teini olisi jo muutama päivä sitten kysellyt, voidaanko tänään mennä ostamaan jouluvaloja (myydäänkö niitä jo jossain?). Nyt kun olen kotona, on ihan eri tavalla aikaa kuin töissä ollessa (toki teen nytkin töitä, mutta vaan kotona) fiilistellä ja järjestellä kotia eri kausiin sopivasti. Niinpä sitten mietintämyssy käynnistyi päivän juhlistamiseksi (ainahan on aihetta juhlaan).

Aamupala&kouluunlähettämisoperaatio kesti tänään klo 7-10, kun lapset menivät kouluun tunnin välein. Kun viimeisetkin smoothiet ja ruisleivät juustolla, metukalla ja tomaatilla oli väännetty oli aika lähteä kauppakierrokselle. Pihaportin viereiset krysanteemit olivat nuupahtaneet niin, että jopa minun silmäni sen havaitsi. Minulla ei ole sen paremmin viherpeukaloa kuin -silmääkään, mutta niin vaan tänään löysin itseni syksyisiä kasveja ostamasta. Kanervaa, jotain kaalia... vaimitäseoli...ja ulkomurattia kassiin ja sitten ruokakauppaan.

Kauppalistalla oli riisimuroja, mansikkahilloa ja piparitaikinaa, mutta viimeksi mainittu unohtui. Onhan kolme asiaa nyt jo liikaa. Niinpä se tarkoitti uutta reissua lähikauppaan (onneksi yllättävän lähellä). Mutta sitäpä ei vielä pakastekaapista löytynytkään. Epätoivoissani pläräsin jo piparitaikinan ohjetta ja siihen tarvittavia aineita googlen syövereistä. Ystävällinen myyjä minut onneksi taikinaurakalta pelasti kertoessaan, että kyllä piparitaikinaa löytyy, mutta sitä ei ole vaan laitettu vielä esille.

Brutusta hieman ihmetytti mamman puuhat

Pihaportinpielen uudet istutukset

Iltapäivä menikin sitten rattoisasti kasveja istutellen ja pipareita leipoen ja koristellen eikä kuumilta aalloiltakaan vältytty. Brutuskin oli ihmeissään tällaisesta toiminnasta. Eihän mamma yleensä mullan joukossa tongi. Se on meidän perheessä isännän heiniä.

Piparien leivonta on enemmän omalla mukavuusalueellani ja se sujuikin ihan mallikkaasti. Koko puolen kilon satsi paistui kerralla uunissa ja pian päästiin jo tuoksuttelemaan ensimmäisiä joulun tuoksuja ja maistelemaan pipareita maidon kera.

Kaikennäköisiä piparimuotteja sitä löytyikin

Hirvi oli hieman haasteellinen saada ehjänä pellille

kauniisti ne kypsyivät

Koristusta pintaan

maistuipas herkullislta lämpimänä maidon kanssa

Ruokalista kuuden hangoittelevan hengen perheeseen

Mitä tänään syödään? Ensimmäiset sanat koulun jälkeen... 365 kertaa vuodessa kerrottuna ainakin kahdella, jos siihen lisätään myös iltapalakyselyt. Ainainen päänvaiva, mitä laittaisin ruuaksi. Yksi ei tykkää lihasta, toinen kalasta, kolmas ei syö riisiä ja neljäs ei tykkää keitoista. Tähän pätee vanha sananlasku 'kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää'. Niinpä ajattelin ryhtyä ruokalistan laadintaan. Jos ruokalaji kelpaa suurimmalle osalle syöjistä eikä kukaan tee nälkäkuolemaa aterian jälkeen, voitanee kyseinen ruokalaji hyväksyä listalle!? 

Jos lisukkeet ois suunnilleen peruna, pasta eri muodoissaan ja riisi, niin sitten vaan arvotaan siihen kumppanit. Lasten ruokainhokit sisältävät onneksi aina poikkeuksia eli tonnikalaa esimerkiksi ei lasketa kalaksi. Vaikka googlen mukaan tonnikala (Thunnus thynnus) on tonnikalojen ryhmän suurin laji ja samalla makrillien heimon suurin laji eli selkeästi kala. Tiesittekö, että tonnikala voi elää jopa 25-vuotiaaksi ja sen uintinopeus voi olla 80 kilometriä tunnissa. No, nippelitiedoilla ei avata tietä lapsen lempiruokamaailmaan...

Siispä kansion ja muovitaskujen ostoon ja ruokalistan tekoon. Tänään saa kunnian tosiaan aloittaa Valion tonnikalapasta, jonka ohjetta en ole vielä yhtään muokannut.

Jos sulla on kokemuksia moisen ruokalistan tekemisestä tai selkeitä lapsiperheen suosikkeja, niin mielelläni otan vinkkejä vastaan! 

ps. en halua viettää pitkää aikaa hellan ääressä... vaikka se uusi ja hieno induktioliesi onkin!