Juhlan aika - taas

Jotkut ihmiset eivät pidä juhlien järjestämisestä. Me emme ole niitä ihmisiä. Meistä tuli juhlien järjestäjiä ihan vahingossa. Toki olemme kotona viettäneet pienimuotoisia perhejuhlia ja illanistujaisia ystävien kanssa, mutta vasta mökin - Annan Torpan hankittuamme ovat juhlamme kasvaneet puitteiden myötä isommiksi.

Hankimme ikioman mökkimme kymmenen vuotta sitten. Mökki oli vähän käyttämättömyyttään rähjääntynyt, mutta näimme siinä silti potentiaalia vaikka mihin. Suurin kysymysmerkki oli vanha navetta, jonka notkahtanut katto vuoti vettä ja lattia oli laho. Sen purkamistakin mietittiin. Rakennus sai kuitenkin armahduksen, kun sen takaa löytyi kasa kattopeltejä. Kätevä isäntä naputteli ne paikoilleen ensiavuksi. Seuraavana kesänä varmistui, että oli tulisi tarve järjestää tupla-yo-juhlat sekä valmistujaiset. Juhlat päätettiin järjestää navetassa, mutta sitä ennen lattia piti saada kuntoon. Valaistukseksi tilattiin riisipaperivalaisimet ameriikasta asti. Silloin ei eletty vielä wishin ym. nettiputiikkien kulta-aikaa. Sen jälkeen juhlatilaan on tehty baaritiski ja sinne on myös vedetty sähköt. 

Ensimäisten juhlien jälkeen navetassa on juhlittu lähes vuosittain. Siellä on pidetty toisetkin yo-juhlat, rippijuhlat, kahdet 50-vuotisjuhlat, yhdet yllätyskuuskymppiset, kihlajaiset sekä hääjuhlat. Tarjoilut olemme hoitaneet itse. Menun olemme suunnitelleet niin, että se on voitu toteuttaa mökkiolosuhteissa. 

Joulun aikaan lähes kaikkien lasten ollessa koolla mökillä, aloimme suunnitella seuraavia juhlia. Juhlan aiheita oli peräti kolme. Perheen kuopus pääsisi ripiltä, mökki täytti 10 vuotta meidän hellässä huomassamme ja me vietimme 20-vuotishääpäivää. Siitä se ajatus sitten multibileistä lähti. Alusta pitäen oli selvää, että tällä kertaa emme huhkisi itse keittiössä niin ennen kuin jälkeen juhlien vaan käyttäisimme pitopalvelua. Ajattelimme myös vapauttaa isännän veljen esiintymisvastuusta ja etsiä sopivan esiintyjän. 

Juhliemme vierasmäärä (= sukulais- ja ystävämäärä) on aikojen kulussa vähitellen kasvanut. Hääjuhlissa meillä oli noin 50 vierasta ja nyt ajattelimme kasvattaa sitä 65:en. Joka kerralla olemme laskeneet istuimia ja miettineet, mihin kaikki mahtuvat. Säätiedotuksia seurattiin jo viikon ennen juhlia, eikä kovin hyvältä näyttänyt. Säiden jumala oli tälläkin kertaa kuitenkin onneksi meille suosiollinen, koska kaatosade olisi latistanut tunnelmaa ja aiheuttanut monenlaista päänvaivaa mm. nukkumisjärjestelyihin.

Paikallisuus oli meille tärkeää juhlia suunniteltaessa ja niinpä valitsimme pitopalveluyrittäjän läheltä. Isäntä halusi perinteisesti tehdä rosvopaistia itse ja muun menun pitopalvelu rakensi sen ympärille. Lihat tilattiin 'oikeasta lihakaupasta' Lavialta Kuusikon lihakaupasta lähiruokaa kunnioittaen. Juhlapalvelu Hakalinna hoiti kaiken muun. Esiintyjää pitikin sitten kuulutella Noormarkun facebook-ryhmässä. Sieltä saimme vinkkinä pari nimeä, joista ensimmäisenä oli Juha Lamminen (Kapteeni Lamminen). 

Juhlaviikolla isäntä saapui mökille jo viikkoa ennen valmistelemaan mökkiä juhlaan. Yöpyjiä oli jäämässä noin 35, mikä oli eniten mitä milloinkaan on mökillä yöpynyt. Osa oli toki yöpymässä omassa teltassaan, mutta muille sijattiin pedit vintille, aittaan sekä navetan vintille. Juhlatila piti siivota ja koristella, pöydät ja penkit kasata, juhlateltta kasata, pihakukat hankkia sekä varautua juhlijoiden ilta- ja aamupalaan. Rouva ja lapset sekä ensimmäiset vieiraat saapuivat viikon puolivälissä, jolloin valmisteluja jatkettiin ja suunniteltiin ohjelmaa vieraiden tutustuttamiseksi ja viihdyttämiseksi, siivoiltiin pihamaata sekä täydennettiin polttopuuvarastot pihasaunaa ja paljua varten. 

Juhlapäivän aamuna isäntä alkoi klo 5 lämmittämään rosvopaistikuoppaa. Melkoinen suoritus, kun edellinen ilta oli venähtänyt pitkäksi vieraiden kanssa. Myös palju esilämmitettiin päivän aikana. Navetan pöydät saivat liinat. Seuraavaksi oli ihmisten vuoro laittautua juhlakuosiin. Aitassa oli hiusten kiharruspaja, jossa ainakin viiden tyttösen hiukset saivat kiharapilven. Puolen päivän jälkeen saapui pitopalvelu, joka otti valmistelut saman tien hanskaan eikä meidän tarvinnut sen jälkeen huolehtia tarjoiluista. Myös esiintyjä kävi virittämässä soittimensa ja äänentoistolaitteensa valmiiksi. Niin esiintyjä kuin pitopalvelukin totesivat puitteemme toimivaksi juhlapaikaksi. 

Juhlaväki alkoi saapua paikalle jo ennen kolmea. Osa tutustui yöpymispaikkoihinsa jo ennalta. Lähes kaikki vieraat tunsivat toisensa jo ennalta edellisistä juhlista. Loputkin oli juhlan aikana tarkoitus tutustuttaa toisiinsa. Kolmelta lähes kaikki olivat paikalla ja pitopalvelukin ilmoitti kaiken olevan valmiina. Tervetuliaismaljat jätettiin tällä kertaa väliin ja päästiin heti syömään. Ruoka oli hyvää ja sitä riitti vielä yöpalaksikin. Isännän rosvopaistia taas kehuttiin. 

Ruokailun jälkeen pidimme yhdessä puheen, joka sai innoituksensa automatkojen ajankuluksi keksitystä sanaleikistä. Kumpainenkin sanoi sanan vuorotellen ja vei niin puhetta haluamaansa suuntaan. Mausteeksi olimme pyytäneet juhlaväeltä sanoja lauseiden aloituksiksi. Sitä puhetta ei voi syyttää ainakaan pönötyksestä. Puheen aikana esiintyjä viritti soittimensa. Hänen esityksensä sisälsi suomipoppia vuosien varrelta. Soundcheckin aikana isäntä oli kysynyt löytyisikö soittolistalta Yö-yhtyeen 'Mitä Jos Mä Rakastan Sua' - kappaletta. Ei löytynyt, mutta Juha lupasi opetella sen ennen esiintymistä. Niinpä kuulimme sen ensiesityksenä. Emännälle soitettiin Zen Cafen kappale 'Todella Kaunis'.  

Musiikin jälkeen juhlakansa ohjattiin pihamaalle muodostamaan aikajana sen mukaan, miten kauan he olivat olleet elämässämme. Jana kiemurteli pitkin pihaa ja sieltä löytyi vieraita kolmen vuoden tuttavuudesta lähes 56 vuoteen asti. Näin vieraat tuli samalla esiteltyä toisilleen. Samanaikaisesti oli pitopalvelu saanut kahvit katettua mökkiin tuvan puolelle ja pääsimme maisteleen mansikka- ja suklaakakkuja. 

Kahvittelun jälkeen oli vielä pari ohjelmanumeroa, joista erityisesti kummitädin ryöstö oli lasten mieleen. Ripille päässyt kuopuksemme sai kummitätinsä takaisin, kun 'Arvaa kuka' -pelin tyyliin selvitti kenellä vieraista oli ratkaiseva vihje kummitädin löytymiseksi. Lisäksi pelattiin ihmisbingoa, tietovisaa sekä ratkottiin Annan Torppa -aiheista ristisanatehtävää. 

Osa vieraista lähti tämän jälkeen kotimatkalle ja loput jatkoivat iltaa saunomisen ja paljuilun merkeissä. Tilaisuutta varten laatimamme soittolista soi koko illan navetassa keskustelujen taustalla. Viimeiset teltat navetan taakse syntyneeseen telttakylään pystytettiin hyvissä ajoin ennen yöpuulle siirtymistä.

Juhlien jälkeen oli lämmin ja hyvä olo. Ystävät tekevät juhlan. Pitkään juhlan jälkeen tunsin itseni rakastetuksi ja kannatelluksi. Kannattelulla tarkoitan sitä, kun ystävät välittävät sinusta ja haluavat olla osa elämääsi. 

Seuraavista juhlista ei ole vielä aavistustakaan, mutta salaa laskin jo, että istumapaikkoja voisi löytyä jopa 73:lle vieraalle...

(Valokuvat: Jussi Salonen)

Matkakertomus Latvia, Ragaciems

Millainen on hyvä matkakertomus? Sellainenko, joka saa lukijan matkakuumeen nousuun ja tutustumaan matkailusivuistoihin ja hamuamaan kauppojen matkailulehtiä kaupan kassojen päädystä. Osaanko kirjoittaa sellaisen? En tiedä, mutta yritän...

Mistä syntyy hyvä loma? Helppoudesta, turvallisuudesta, hyvästä ruuasta, mukavasta tekemisestä kaikille, rennosta yhdessäolemisesta ja uusista kokemuksista. Lomalla lasten kanssa eletään suunnilleen samanlaista elämää kuin kotonakin. Pienillä arjen ratkaisuilla pyritään luomaan vähän helpompi arki loman keskellä ja elämyksiä jokaiselle, asioiden tekemistä ensimmäistä kertaa. 

Matkajalkaani alkoi kutkuttaa tänä vuonna heti, kun joulukuusi koristeineen oli kunnialla korjattu pois. Edellisestä reissusta (Norjaan) oli jo yli puoli vuotta. Lapset kyselivät, milloin voidaan mennä johonkin toiseen maahan. Niinpä lähdin netin syövereihin surffailemaan. Totesin useat vaihtoehdoista liian kalliiksi meidän suurperheelle. Lentäminen tuntui huonolta vaihtoehdolta, koska pääni tuntuu jostain syystä ikäänkuin räjähtävän kivusta koneen laskeutuessa. Nämä tekijät kavensivat valikkoa jonkin verran. Autossa istuminen isolla porukalla ei ole kovin suurta hupia lukuisista kehittämistämme päättömistä autopeleistä huolimatta. Silti se veti pisimmän korren kaikkien tulevien "onko vielä pitkä matka" -kyselyjen uhallakin.

Olin katsellut Latvian Jürmalaa sillä silmällä jo pitkään, mutta suosion kasvaessa hinnat olivat kivunneet korkeammalle. Niinpä aloin entistä kiihkeämmin tutkailla taas Airbnb:n sivuja, kuten silloinkin, kun kävin viettämässä hiljaisuuden retriittiä Katajanokalla (löytyy blogipostaus aprillipäivältä) ja Lapissa tyttöjen reissulla. Jürmalasta 'alaspäin' löytyi kylä nimeltä Ragaciems ja sieltä meille juuri passeli talo uima-altaalla ja rannan läheisyydessä. Passelilla tarkoitan riittävän isoa autolastilliselle (7 henkeä) väkeä, riittävillä mukavuuksilla varustettua ja sopivan kulahtanutta.

Talon kuvia katseltiin moneen kertaan ennenkuin viimein se maanantaiaamu koitti ja kello soi 5.00, jotta saimme väen pakattua autoon, tavarat suksiboxiin ja auto laivaan klo 7.30. Aamupalan syöminen laivassa oli hyvä ratkaisu. Ei tarvinnut kotona yrittää edes saada ketään syömään ja kahden tunnin matka sujui nopsaan, kun osa siitä meni buffetin herkkujen ääressä. Etenkin pienenpienet pannarin ja lätyn välimuodot olivat ehdottomia lasten suosikkeja.


Mietin ennen Tallinnaan pääsyä, mihin käytämme jäljelle jäävän ajan, kun talo luovutetaan käyttöömme klo 15. Yhtään ylilmääräistä aikaa ei kuitenkaan jäänyt. 350 km matkaan Tallinnasta kohteeseen parilla pysähdyksellä kesti juuri niin kauan, että olimme perillä muutaman minuutin yli klo 15. Matka sisälsi paljon 50  km/tunnissa rajoituksia ja myös yhden tietullin.

Perille päästyämme ystävällinen emäntämme oli meitä vastassa taloa esitellen. Talo oli sekaisin vanhaa ja uutta. Siitä ei oikein ottanut selvää, mikä voisi olla rakennusvuosi. Paksut kiviseinät imivät äänet ja alkuun tuntui, että eksymme taloon. Se oli kuitenkin vain 25 vuotta vanha eli ilmeisesti rakennus- ja sisustustyyli on siellä hieman raskaampaa. Tyttäremme ei ollut yhtä ilahtunut talon ihmeellisyyksistä. Hän olisi arvostanut simppeliä lämmintä suihkua, mikä ei aivan onnistunut ja kirvoitti näin ollen kommentin:"elävätkö ihmiset tosiaan näin".

Ensimmäisenä päivänä ruokimme lapset hesburgerissa, kävimme ruokakaupoilla ja pulahdimme lopuksi mereen uimaan. Lapset polskivat vielä sen jälkeen talon uima-altaalla. Ensimmäinen päivä päättyi onnellisesti ja jokainen löysi huoneen itselleen ja talo hiljeni.

Me aikuiset saimme vapautuksen ruuanlaitosta, kun testasimme kylän pari ravintolaa.  Siellä oli hyvä kalaravintola, jossa törmäsimme käytäntöön, mitä emme olleet ennen kokeneet. Yli kuuden hengen seuruelta veloitettiin 10% ylimääräistä. Ruoka oli kuitenkin herkullista. Kaikki tulivat maistaneeksi Saku Sammakkoa ensimmäistä kertaa. Jopa lapset suostuivat maistamaan mehevää sammakon reittä valkosipulimajoneesiin dipattuna. Lapsetkin tykkäsivät, yllätys!

Toisena päivänä testasimme pizzerian. Seillä oli ilmeisen pieni pizzauuni, koska odotimme annoksiamme noin tunnin ja ne tulivat kaikki eri aikaan. Mös extravalkosipuli tuntui olevan vieras käsite. Hyvää kuitenkin oli ja lyhyt matka lyllertää kotiin täydellä vatsalla.

Yhden päivän vietimme Jûrmalassa vesipuistossa, josta löytyi kaikille jotain. Isommat jonotivat liukumäkiin ja pienemmän kanssa sitten oltin matalemmissa vesissä ja vähemmän pelottavissa mäissä.

  

Riikaan kävimme tutustumassa lähinnä ohikulkumatkanomaisesti. Kiertelimme Spice-ostoskeskuksessa tekemässä löytöjä lapsille. Shoppailu on hieman haasteellista viiden eri ikäisen kanssa, kun jokaisella on ihan omat intressit.

Kaikenkaikkiaan reissu meni mukavasti vaikka aikuiset olisivat sen jälkeen tarvinneet oman loman toipuaksemme lomasta. Loma lasten kanssa on niin omanlaistaan; seisoskelua rantavedessä, kannustamista, kehumista, kokkaamista, laastaroimista ja pyykkihuoltoa. Omat tarepet ovat melko viimeisenä listalla. Illalla voi painaa sitten päänsä tyynyyn ja alkaa miettiä mihinkähän seuraavaksi mentäisiin?