Elämän rajapyykkejä

Eilen oli tuo suuri päivä, josta jo yli kaksi vuotta sitten näin unta ja kai jonkinlaisen kriisinkin sain aikaiseksi. Tuo maaginen 50 ikä tuli kuitenkin ihan kivuttomasti ylitettyä!

Aamu alkoi samoin kuin aina... aamurutiineista ei sovi poiketa tai menee päivä sekaisin. Siipanikin näköjään tietää, mihin aamulla läppärin lasken, kun alan aamupuuroa suuhun lappamaan. Siinä paikalla odotti pieni paketti kortteineen. Sieltä paljastui Kalevalan Cosmos-korvikset. Samaa sarjaa on tullut ennenkin :)

Tai oikeastaan nämä juhlahulinat alkoivat jo edellisenä päivänä töissä, kun minut kukitettiin ensin työnantajan ja myöhemmin työporukan toimesta. Hankaloitin ilmeisesti jälkimmäistä olemalla koko ajan jossain huitelemassa kokouksissa ym. Työnantaja lahjoitti myös pelätyn valkoisen Aalto -maljakon, mutta suotta siitä jo aiemmin painajaisia näin. Se on oikein kaunis! Työporukka muisti lahjakortilla XXL:än. Se on hienoa, koska garderoobia pitää vähitellen uudistaa kuihtumisen myötä. Äidin kukat tulivat Interfloran välityksellä ja kesällä lähdetään sitten yhdessä kylpemään johonkin!

Työporukan kukat

työnantajan kukat

äidin kukat

Mira ja Sonja kävivät päivällä minua ilahduttamassa prinsessakakulla (hyvästi dieetti). Timolle ei jäänyt tästä yhtään, kun Elli ja Tytti vielä puolittivat viimeisen palan.

Illalla sitten oli neulepiiri ja yllätys oli melkoinen, kun paikalla olikin Laura, Janica ja Neela. He olivat tilanneet söpön kakun Lyylin Kahvila Kauriin Iralta. Enpä osannut tällaista odottaa! Tytöt tekivät helmijuttuja kahvilassa ja me Lauran ja muun neulepiirin porukan kanssa keskityimme neuleisiin. Paljon oli porukkaa taas koolla ja kiva ilta oli!

Neela, Elli, Laura ja Janica

Ilta jatkui vielä kotona kuohuvan merkeissä, kun Inkakin liittyi vielä porukkaan. Ensikesänä päästään näköjään sitten Jari Sillanpään konserttiinkin. Jari Sillanpäästä opin pitämään vasta 'Vain elämää' -sarjan myötä. On tosi kiva päästä kuulemaan tuota showmiestä Yyteriin!

Kiitos kaikille Ihanille muistamisista! Olette tärkeitä!

Tämä Lauran tuoma nukke muistuttaa kovasti Leena-nukkea, joka minulla pienenä oli

sankari itte..

Ps. Ois kiva, jos jättäisit kommentin täällä käydessäsi!

Päivä jolloin aurinko näyttäytyi...

Ikkunan läpi näkyy vihreää

mattokin oli taas väärän kokoinen...

Aurinko - tuo ihmeellinen energianlähde pisti tänään huushollin kirjaimellisesti ylösalaisin. Alakerta muutti yläkertaan ja yläkerta alakertaan.

Sunnuntai on meillä usein siivouspäivä. Silloin on jo yksi päivä huilattu, joten on virtaa vähän siivoilla ja pyykkäillä. Auringon alkaessa paistaa, paljastuu kaikki pölyt - ikävämpi juttu! Niinpä aloittelin siivousta käymällä ensin yhden likaisen ikkunan kimppuun. Sitten alkoi mietityttää, miten olohuoneen mööbeleitä voisi siirrellä. Mies pisti ensin vastaan, kun ehdotin takkahuoneen ison sohvan siirtämistä ylös ja olkkarin sohvan siirtämistä alas. Kohta alakerrasta kuului kuitenkin mittanauhan suhinaa, kun sohvan ulottuvuuksia tarkasteltiin miehiseen tapaan. Naapuri piti soittaa hätiin, jotta saatiin sohva liikahtamaan! Kiitos Inka!

Kani ja koira olivat hätää kärsimässä, kun mööbeleitä siirreltiin ees sun taas. Samalla kuitenkin selvisi, että kani on oikeastaan aika siisti otus (lapset sen sijaan eivät). Sohvan alta ei löytynyt kuin pölyä ja parittomia sukkia ja yksi syöty jatkojohto. Nyt on kuitenkin rauha maassa. Koti sai uuden ilmeen ja lapset uudet säännöt siitä, missä sitä ruokaa syödään! Sohvan koloista paljastui nimittäin melko runsas löydös murusia.

Pariisista joitakin vuosia sitten tuotu pöllö seurasi hyllyltään tyynesti takkahuoneen myllerrystä

Onko meillä jotain E R I T Y I S T Ä iltapalaa?

Tuon kysymyksen ovat kaikki meidän lapset omaksuneet sekä omat että lainatut!
Tänään kuulimme sen kuopuksen suusta jo heti lounaan jälkeen. Olimme ajatelleet ottaa tämän päivän ihan rennosti ja sen kummemmin herkuttelematta, mutta taivuimme painostuksen alla. Lauantai-iltana ei kuulemma voi olla syömättä jotain erityistä.

Tällä kertaa tuo erityinen tarkoitti kanasalaattia, joka on erityisen nirppanokkaisen (ruuan suhteen) kuopuksemme uusi makuelämys, jota hän suostuu syömään. Tosin hän nyppi lautaseltaan isukin lautaselle tomaatit, keltaiset paprikat ja avokadot. Olemme kuitenkin voittajia, koska hän on sitten päiväkotiaikojen mandariini-purukumi -dieetin jälkeen päässyt jo näin pitkälle. En ole koskaan ollut huolestunut hänen syömisestään, koska hän on kuitenkin aina jotain syönyt päivän mittaan, eikä ole ollut nälkiintyneen näköinen milloinkaan. Päiväkodin tädit eivät tosin olleet ihan yhtä ymmärtäväisiä aina :)

Tällainen ilta meillä tänään. Mites teillä? Mahtavaa lauantai-iltaa kaikille!

BaNaAnIpAnNaRiA

Tänä aamuna luin Ihan Kaikki Kotona -blogia, jossa oli ohje Rahkabanaanipannukakkuihin. Nämä meillä asustavat teinit ovat joitakin kertoja tehneet trendiruokaa banaanilättyjä (ja olisittepa nähneet keittiön sen jälkeen), niinpä arvelin, että tämäkin ehkä uppoaa.



Töiden jälkeen siis kurvasin cittarin kautta hakemaan muffinsivuoan, joka meillä tietysti taas tällä kertaa oli mökillä. Näin kahden 'kodin' haltijana tavarat ovat toisinaan väärässä paikassa - mökillä ollessa kotona ja kotona ollessa mökillä. Vähän muokkasin ohjetta, koska meillä ei spelttijauhoja ollut, enkä viitsinyt tämän takia ostaa. Tässä siis Ihan kaikki kotona -blogista pannarin ohje:

Rahkabanaanipannukakut

2 banaania
3 kananmunaa
1 prk rahkaa
1 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja (spelttijauhoja)
1 tl kardemummaa (ai hitsi, tämän unohdin!)

voita

Muussaa banaanit. Lisää kananmunat ja sekoita. Lisää rahka, maito ja jauhot ja sekoita. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Laita muffinipellin koloihin mininokare voita ja laita pelti hetkeksi kuumaan uuniin. Kaada taikina muffinipellin koloihin ja paista 25 minuuttia.
Tarjoile hillon tai tuoreiden marjojen kanssa.

Meidän uuni taitaa olla tehoton, mutta olivat kauemman siellä. Nousivat kauniisti, mutta jäivät ilmeisesti vähän raaoiksi. Seuraavalla kerralla sitten pidän pitempään. Hyviä kuitenkin olivat! Suosittelen *****