Siivouspäivä

Tuon olisi kyllä voinut kirjoittaa monikossa - siivouspäivät! Arki-illat menee niin nopsaan ja usein jonkun aktiviteetin (=päiväunien) merkeissä, että silloin ei juurikaan tätä puuhaa ehdi tekemään. En ole koskaan onnistunut omaksumaan sellaista siivousliinakädessäkokoajan -siivoustyyliä ja näin ollen tämä homma aina vähän kasautuu. Eilen siis siivottiin tyttären kanssa yläkerta (kyllä, lahjottuna 11v. suostui siivoustalkoisiin kanssani ja tekikin hyvää jälkeä) ja tänään alakerta. Kummasti sitä roskaa vaan kertyy nurkkiin jo viikossakin. Jos jollakulla on helppo vinkki jätteettömämpään elämään, niin olen mukana! Meidän nelihenkinen perhekin saa uskomattoman määrän roskaa aikaiseksi.

Tänään sai eläimetkin puuhtaat aluset. Miley ei selkeästi pidä imurista vaan loikkii välittömästi sohvan taa piiloon, kun Dyson hurahtaa käyntiin. Kostoksi imurihirviöllä kiusaamisesta se kävi nakertamassa pellettikuivikepussinsa päreiksi. Onneksi se oli jo muutenkin lähes tyhjä. Onnistuin myös halkaisemaan kissanhiekkapussin zooplussan laatikoita saksilla avatessani. Voin sanoa, että melkoisesti ehtii hiekkaa valua lattialle siinä ajassa, kun etsii teippiä pussin paikkaukseen.

Vielä ois vähän pyykkisulkeisia tämän viikonlopun ratoksi ja sitten voi taas arki alkaa!

Epäilyttävän puhdas tuoksu tuolla. Voikohan sinne mennä edes?

Rakkaudesta rehuihin

Olen rakastunut - ei sille mitään voi! Yleensä kevät ja alkukesä on sitä aikaa, kun alkaa tehdä mieli kauppoihin ilmestyviä uuden sadon vihanneksia, jotka mehukkuudellaan, väreillään ja auringonpaahtamilla mauillaan tyrmäävät talviunilta heräilevät aistit. Minulle tämä iski nyt keskellä talvea. Luultavasti tämä johtuu siitä, että olen jo useita viikkoja syönyt Cambridge-dieetin mukanaan tuomia puuroja, pussikeittoja, pastaa ja pirtelöitä (tosin en jouluna). Ei sillä, että ne huonoja olisivat (tehokkaita ainakin ovat). Hampaat alkoivat vaan kaivata jotain vastusta. Alkoi tuntua siltä, että olisi kiva rouskutella jotain.

Sitten kun dieetti sen salli, pääsin kauppaan hakemaan vihanneksia. Olemme toki ennenkin syöneet salaatteja ja vihanneksia, mutta ihan kuin olisin silti löytänyt ne uudelleen. Pannulla pienessä öljytilkassa tirisevät nyt sipulit, sienet, kesäkurpitsa ja värikkäät paprikat. Salaatin kaveriksi pääsevät tomaatit, kurkut, sipulit, avokadot ja ne paprikat. 

Väriterapiaa talven keskelle - paprikoilla, pienillä ja isoilla!

En tiedä, mikä paprikamania minuun iski. Niitä on saatava - eri värisiä ja kokoisia. Miettikää niitä värejä! Tykkään kotonakin ympäröidä itseni väreillä (kuten moni on huomannut), joten miksei ruuassakin. Yrtteihin en ole vielä hurahtanut, mutta ehkä niidenkin aika tulee vielä!

Saunan rauhassa puhdistuu ruumis ja sielu

Tänään aloitimme aamua saunassa. Sauna on meillä rauhan tyyssija. Siellä ei saa riidellä eikä möykätä. Mökkisaunassa tosin joskus lasten ollessa pienempiä laulettiin saunalauluja (Siperian lakeus on suuri...) ja heitettiin löylyä niiden tahdissa. Aamusauna antaa energiaa päivään, iltasauna rauhoittaa. Sen lisäksi, että saunassa peseydytään, siellä rentoudutaan, keskustellaan, suunnitellaan ja puretaan mieltä. Saunatonttu vahtii, että saunarauha säilyy!

Mökkisauna on kesäsauna. Sen vanhat hirsiseinät ovat nähneet monenikäisiä, -kokoisia ja -näköisiä saunojia. Siellä on parannettu maailmaa, puhuttu iloista ja suruista. Vaikka se on kesäsauna, on sieltä joskus kirmattu myös hankeen, mutta yleensä altaaseen tai paljuun.

Mökin sisäsauna on hätävarasauna. Yleensä se toimii arvolleen sopimattomasti varastona, joka sitten hätätapauksessa tyhjennetään, kun pihasaunaa on liian kylmä lämmittää.

Kotisauna on puolestaan arkisauna. Sinne jätetään arjen hiet, pölyt ja jännitykset. Mökkisaunan myötä kotisaunan käyttö on huomattavasti vähentynyt. Kaikille saunakulttuuri ei ole tärkeä, mutta meille se on rikkaus!