Tänään on 100 päivää jouluun. En olisi ehkä siihen niin kiinnittänyt huomiota ellei teini olisi jo muutama päivä sitten kysellyt, voidaanko tänään mennä ostamaan jouluvaloja (myydäänkö niitä jo jossain?). Nyt kun olen kotona, on ihan eri tavalla aikaa kuin töissä ollessa (toki teen nytkin töitä, mutta vaan kotona) fiilistellä ja järjestellä kotia eri kausiin sopivasti. Niinpä sitten mietintämyssy käynnistyi päivän juhlistamiseksi (ainahan on aihetta juhlaan).
Aamupala&kouluunlähettämisoperaatio kesti tänään klo 7-10, kun lapset menivät kouluun tunnin välein. Kun viimeisetkin smoothiet ja ruisleivät juustolla, metukalla ja tomaatilla oli väännetty oli aika lähteä kauppakierrokselle. Pihaportin viereiset krysanteemit olivat nuupahtaneet niin, että jopa minun silmäni sen havaitsi. Minulla ei ole sen paremmin viherpeukaloa kuin -silmääkään, mutta niin vaan tänään löysin itseni syksyisiä kasveja ostamasta. Kanervaa, jotain kaalia... vaimitäseoli...ja ulkomurattia kassiin ja sitten ruokakauppaan.
Kauppalistalla oli riisimuroja, mansikkahilloa ja piparitaikinaa, mutta viimeksi mainittu unohtui. Onhan kolme asiaa nyt jo liikaa. Niinpä se tarkoitti uutta reissua lähikauppaan (onneksi yllättävän lähellä). Mutta sitäpä ei vielä pakastekaapista löytynytkään. Epätoivoissani pläräsin jo piparitaikinan ohjetta ja siihen tarvittavia aineita googlen syövereistä. Ystävällinen myyjä minut onneksi taikinaurakalta pelasti kertoessaan, että kyllä piparitaikinaa löytyy, mutta sitä ei ole vaan laitettu vielä esille.
 |
| Brutusta hieman ihmetytti mamman puuhat |
 |
| Pihaportinpielen uudet istutukset |
Iltapäivä menikin sitten rattoisasti kasveja istutellen ja pipareita leipoen ja koristellen eikä kuumilta aalloiltakaan vältytty. Brutuskin oli ihmeissään tällaisesta toiminnasta. Eihän mamma yleensä mullan joukossa tongi. Se on meidän perheessä isännän heiniä.
Piparien leivonta on enemmän omalla mukavuusalueellani ja se sujuikin ihan mallikkaasti. Koko puolen kilon satsi paistui kerralla uunissa ja pian päästiin jo tuoksuttelemaan ensimmäisiä joulun tuoksuja ja maistelemaan pipareita maidon kera.
 |
| Kaikennäköisiä piparimuotteja sitä löytyikin |
 |
| Hirvi oli hieman haasteellinen saada ehjänä pellille |
 |
| kauniisti ne kypsyivät |
 |
| Koristusta pintaan |
 |
| maistuipas herkullislta lämpimänä maidon kanssa |
Tänään on 100 päivää jouluun. En olisi ehkä siihen niin kiinnittänyt huomiota ellei teini olisi jo muutama päivä sitten kysellyt, voidaanko tänään mennä ostamaan jouluvaloja (myydäänkö niitä jo jossain?). Nyt kun olen kotona, on ihan eri tavalla aikaa kuin töissä ollessa (toki teen nytkin töitä, mutta vaan kotona) fiilistellä ja järjestellä kotia eri kausiin sopivasti. Niinpä sitten mietintämyssy käynnistyi päivän juhlistamiseksi (ainahan on aihetta juhlaan).
Kauppalistalla oli riisimuroja, mansikkahilloa ja piparitaikinaa, mutta viimeksi mainittu unohtui. Onhan kolme asiaa nyt jo liikaa. Niinpä se tarkoitti uutta reissua lähikauppaan (onneksi yllättävän lähellä). Mutta sitäpä ei vielä pakastekaapista löytynytkään. Epätoivoissani pläräsin jo piparitaikinan ohjetta ja siihen tarvittavia aineita googlen syövereistä. Ystävällinen myyjä minut onneksi taikinaurakalta pelasti kertoessaan, että kyllä piparitaikinaa löytyy, mutta sitä ei ole vaan laitettu vielä esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti