Ilmoitin tänä vuonna lapsille, että meille ei kaupan joulukalentereita tänä vuonna tule. Se, että ne valtaisat joulukalenteriröykkiöt saapuivat kauppoihin jo todella aikaisin, sai verenpaineeni nousuun. Meidän perheessä olisi joulukalenterin saatu uppoamaan liki 100€ ja mikä niiden tuottama ilo olisi ollut?
Niinpä ilmoitin perheelle, että meillä on tänä vuonna itse tehty kalenteri. Tämä herätti melkoisia soraääniä ja spekulaatiota siitä, mitä joulukalenterin 'luukuista' sitten tulee. Syötin niin kutsuttua pajunköyttä niin paljon kuin ehdin. Koitin ehdottaa, josko se on siivouskalenteri. Ei saanut kannatusta. Jotkut sanoutuivat jo irti koko kalenteriprokkiksesta.
Ensimmäisenä adventtina olin päättänyt kalenterin starttaavan ja ajattelin jakaa sen myös teille. Kaivoin tonttulakit esiin, mikä herätti noloa pälyilyä teini-ikäisissä perheenjäsenissä. Pöytään ilmestyi tokmannilta ostamani muovinen purkkikuusi, joka koristeltiin asiaankuuluvasti. Myös adventtikynttilä sytytettiin (kuusen koristelun jälkeen, ettei koko kuusi palanut).
Seinälle oli ilmestynyt joulusukka, johon tonttu kai oli tuonut ensimmäisen joulukalenterikirjeen sekä pikkujoulun kunniaksi suklaapukit lapsille (jotka varsin nopeasti hävisivät). Päivän tehtävänä oli kirjoittaa kirje joulupukille sekä suunnitella huominen jouluinen leffailta.
Viimeisenä oli kuvasuunnistuksen vuoro. Piti etsiä kalenterikarkit sekä 'kalenterityyppi' kuvien perusteella. Löytyiväthän ne nopsaan pianon kannen alta, johon myös tuo ei niin jouluinen tyyppi oli suhtautunut.
Mitähän huomenna?
Mukavaa joulun odotusta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti