Rakkaudesta rehuihin

Olen rakastunut - ei sille mitään voi! Yleensä kevät ja alkukesä on sitä aikaa, kun alkaa tehdä mieli kauppoihin ilmestyviä uuden sadon vihanneksia, jotka mehukkuudellaan, väreillään ja auringonpaahtamilla mauillaan tyrmäävät talviunilta heräilevät aistit. Minulle tämä iski nyt keskellä talvea. Luultavasti tämä johtuu siitä, että olen jo useita viikkoja syönyt Cambridge-dieetin mukanaan tuomia puuroja, pussikeittoja, pastaa ja pirtelöitä (tosin en jouluna). Ei sillä, että ne huonoja olisivat (tehokkaita ainakin ovat). Hampaat alkoivat vaan kaivata jotain vastusta. Alkoi tuntua siltä, että olisi kiva rouskutella jotain.

Sitten kun dieetti sen salli, pääsin kauppaan hakemaan vihanneksia. Olemme toki ennenkin syöneet salaatteja ja vihanneksia, mutta ihan kuin olisin silti löytänyt ne uudelleen. Pannulla pienessä öljytilkassa tirisevät nyt sipulit, sienet, kesäkurpitsa ja värikkäät paprikat. Salaatin kaveriksi pääsevät tomaatit, kurkut, sipulit, avokadot ja ne paprikat. 

Väriterapiaa talven keskelle - paprikoilla, pienillä ja isoilla!

En tiedä, mikä paprikamania minuun iski. Niitä on saatava - eri värisiä ja kokoisia. Miettikää niitä värejä! Tykkään kotonakin ympäröidä itseni väreillä (kuten moni on huomannut), joten miksei ruuassakin. Yrtteihin en ole vielä hurahtanut, mutta ehkä niidenkin aika tulee vielä!