Montakohan desibeliä tulee siitä, kun teini läväyttää huoneensa oven kiinni? Tässä iässä sitä voi jo myhäillä tätä elämän kiertokulkua. Jokainen sukupolvi uskoo keksineensä seksin ja jokainen teini pitää vanhempiaan ihan ikäloppuina dinosauruksina, jotka eivät taatusti ole itse olleet koskaan nuoria. Vanhemmathan eivät voi ymmärtää... no, ei todellakaan kyllä aina voikaan! On se hurjaa aikaa tuo murkkuikä. Pitää olla niin iso ja cool. Pitää tehdä täydelliset kulmat tai ei voi mennä kouluun. Ja koulussa kaikki opet inhoo... Opet vasta onkin dinosauruksia. Koulusta ei ole mitään hyötyä ja kaikki on ihan tyhmiä... puhumattakaan kouluruuasta. Se vasta pahaa on! Sitä ei voi syödä. Tosin ei vanhempienkaan kanssa voi syödä kotona. Koska ei todellakaan halua istua niiden kanssa samassa pöydässä... haloo! No, voinhan mä tulla sitä spagettia pyörittämään siihen lautaselle hetkeksi.
Rajat on rakkautta, juu! Mut mitä jos vaan antais mennä? Ärsyttää meinaan itseäkin joskus tää jatkuva keuhkoaminen joka asiasta. No, melkein joka asiasta.
Viikonloppuna mökillä oli mukavaa. Lapset saattoi hyppiä trampoliinilla, lillua paljussa, kastella aikuisia vesipyssyllä ja taantua turvallisesti lapsen tasolle. Siellä kun ei ketään ole näkemässä, niin voi vähän hellittää. Jälkikäteen ei toki voi myöntää, että oli kivaa. Ei ollut! Surkeeta oli! Netti oli hidas, ei mitään tekemistä eikä todellakaan hauskaa.
Voisiko olla joku sellainen aivojen alustuspiuha, millä saisi kaikki höyryt päästettyä omasta päästä....hetkinen, alustetaan aivoja....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti