Oispa jo perjantai!

Oletteko nähneet elokuvan 'Klik!'? Tuo leffa tuli mieleeni, kun havahduin joitakin aikoja siihen, että huomasin toistuvasti joka viikko odottavani vain perjantaita.

Maanantait nyt on jo Karvisenkin mielestä ihan syvältä. Silloin selvitellään kaikki viikonlopun kommellukset, organisoidaan viikon aikataulut, päätetään olla jatkossa parempia ihmisiä, aloitetaan dieetti (joka loppuu puolilta päivin tai viimeistään illalla) ja aletaan suunnitella seuraavaa viikonloppua - oispa jo perjantai! 

Tiistait - noh, ne menettelee... se on sellainen väliinputoajapäivä tuossa päivien jonossa. Tiistaina voi odottaa jo keskiviikkoa (keskiviikon aatto), koska keskiviikko taittaa viikon kohti perjantaita - oispa jo perjantai!

Keskiviikkona voi melkein jo huokaista helpotuksesta. Alkuviikosta selvittiin, joten kai se loppuviikkokin jotenkin menee ja huomennahan on jo torstai eli perjantain aatto - oispa jo perjantai!

Torstai, jes! Huomenna on perjantai, jippadippadiu! Torstai menee vaikka päällään seisten. Kohtahan on taas viikonloppu - oispa jo perjantai!

Perjantai, ah! Kylläpä tätä on odotettu! 

Tuon alussa mainitsemani leffan idea siis on se, että kaikki kurjat jutut, kuten sairastumiset yms. kelataan nopeasti eteenpäin erityisellä kaukosäätimellä. Tuo kyseinen vempain oli niin fiksu, että se vähitellen oppi käyttäjänsä jipot ja kelasi jo automaattisesti kaikki aiemminkin ohi kelatut hetket nopsaan ohi. Niin elämä jatkui, kunnes sitten tulikin se viimeinen sydänkohtaus... No, leffassa se kaikki saattoikin vain olla unta ja kohta siitä painajaisesta herättiin ja ymmärrettiin ottaa ilo irti ikävistäkin elämän vaiheista. Noh, niin ei aina tapahdu täällä reaalimaailmassa. Ajan lipuminen ohi huomataan toisinaan liian myöhään.

Niinpä itse päätin lopettaa sen ainaisen perjantain odottamisen ja elää jokaisen päivän kuin se olisi perjantai tai se viimeinen kesäpäivä tai muuten vaan paras päivä ikinä! Koska jokainen perjantain saapunen on viikko lisää ikään ja viikko kohti elämän päätepistettä.

Jokin aika sitten yle uutisoi Acciarolin kylästä Italiassa, jossa ihmiset elävät vanhemmaksi kuin muualla ja sydän- ja verisuonitauteja sekä alzheimerin tautia on vähemmän kuin muualla. Haastateltujen ikäihmisten elämänviisauksista tunnistan myös omikseni joitakin:

• Vietä aikaa ystävien seurassa, älä television ääressä (Antonio Vasallo, 101v.)
• Nauti viiniä vähintään lasillinen päivässä (Amina Fedullo, 93v.)
• Älä vaivaa päätäsi ikävillä ajatuksilla (Giuseppe Vasallo, 94v.)

Näitä perjantai-ongelmia ei ollut nuorempana tehdessäni vuorotyötä (silloin ei ollut myöskään vielä ikäkriisiä, haistatteko tässä kirjoituksessa ikäkriisin??). Silloin kaikki päivät olivat saman arvoisia ja vapaat olivat milloin sattuivat. Silloin toisinaan tuntui, että sosiaalinen elämä näivettyi, kun ystävillä oli viikonloput vapaita ja itse oli töissä. Toisaalta arkivapailla saattoi tehdä kaikkea sellaista, mitä viikonloppuisin ei voinut tehdä. Nykyään näitäkään ongelmia ei ole, kun kaupat ovat auki lähes yötä päivää ja virastoasiat voi hoitaa netissä.

Mutta mikä oli siis tarinan opetus? Carpe diem eli tartu hetkeen... ei haikailla huomiseen eikä murehdita mennyttä vaan eletään tätä hetkeä. Toki unelmointi on ilmaista ja sekin on niin ihanaa, mutta ei unohduta unelmiin! Etsitään pokemoneja, tavataan ystäviä, laitetaan hyvä kiertämään ja tehdään sitä mikä tuntuu hyvältä viis siitä, mikä on 'sopivaa' minkäkin ikäiselle!