maanantai 31. joulukuuta 2018

Tilinpäätös kuluneelle vuodelle

Tavoitteenani on kirjoittaa jonkinlainen kooste tästä eletystä vuodesta 2018 ja sen kirjoitettuani toivon, että minulla on mielessäni kirkas käsitys siitä, mitä tästä jäi käteen.

Jos kuvaan vuotta 2018 yhdellä sanalla, se on takuulla remppa! Sitä tehtiin vuoden kahdestatoista kuukaudesta yhtenätoista. Osa remontista oli toivottua, odotettua ja siinä päästiin odotettuun lopputulokseen. Osa oli asunnon pientä ehostusta ja loppu oli sitten sitä kaoottista purkamista, uudelleen rakennusta, sähläämistä ja jälleenkorjaamista, joka jatkuu, jatkuu ja jatkuu...

Lähdetään kuitenkin pikakelauksena vuoden mittaiselle matkalle - tule mukaan!

TAMMIKUU

Vuosi alkoi lumisissa maisemissa, kuten kuvasta näkyy. Kotona jatkettiin joulukuussa alkanutta WC- ja kylppäriremonttia. Tässä vaiheessa tehtiin vasta purkuhommia. Ensin yläkerran WC, sitten alakerran sauna- ja pesutilat.

HELMIKUU

Vuoden toiselle kuukaudelle kertyi paljon kahvilakuvia, koska johonkin oli pakko päästä pakoon remppamiehiä, pölyä ja sitä meteliä, mitä he saivat aikaiseksi. Tuli nautittua laskiaispullia ja muutama latte. Helmikuussa myös ihasteltiin lumiveistoksia Hyrylän torilla sekä käytiin Leo's leikkimaassa Porissa lasten kanssa.

MAALISKUU

Kevään kunniaksi hiukset saivat keltaisen värin, josta itse pidin, mutta joka sai hieman kummastuneita katseita ja kritiikkiä. Ensimmäistä kertaa elämässäni osallistuin myös neuleretriittiin Valkeakoskella. Kuun lopppupuolella pääsimme jo lähes valmiille saunanlauteille istumaan. Tässä vaiheessa olin jo kurkkuani myöten kyllästynyt lukuisiin meillä ravanneisiin remppamiehiin. Pääsiäisenä mökille kasattiin taas pitkä pöytä ja kokoonnuttiin koko porukan voimin pääsiäisaterialle.


HUHTIKUU

Pääsiäissunnuntaina hyvästelimme mökkinaapurimme Pulivarin, joka vuodesta 2009 asti oli uskollisesti vartioinut isäntäväkensä talon lisäksi myös meidän mökkiämme. Monet kerrat sen jälkeen olemme selvästi kuulleet sen askelet tai nähneet sen vilahtavan talon nurkalla. Iloisempia tapahtumia olivat remontin valmistuminen vihdoin. Pääsimme nauttimaan porealtaasta ja uuden saunan hellistä löylyistä. Huhtikuussa sovin treffit myös serkkuni kanssa Aulangolle. En ollut siellä ennen käynyt syömässä.


TOUKOKUU

Toukokuussa nautittiin keväästä mm. Keravalla parkourpuistossa. Isolla porukalla kokoonnuttiin taas Porissa ravintola Passassa Jessen valmistuessa ja sitä ennen Emman valmistuessa. Koti sai myös keväisempää väriä seinään, kun eteistä maalattiin tutu-maalilla. Timo vaihtoi myös huoneiden ovia, kun ne alkoivat näyttää nuhruisilta maalatun seinän vieressä. Myös portaat saivat uuden vinyylipinnan.


KESÄKUU

Kesäsuunnitelmamme heittivät häränpyllyä heti alkumetreillä. Kesäkuussa meillä kuitenkin rippileireiltiin. Kuun puolivälissä teimme tyttöjen reissun lappiin. Pohjoisin etappi oli Hammerfest, jossa vietimme kaksi yötä upeissa maisemissa. Kävimme myös tapaamassa joulupukkia. Kesäkuussa tuli myös käytyä Räpsöössä ja tietysti mökkeiltyä.

HEINÄKUU

Heinäkuussa ruokapöytäämme saatiin taas kattaa seitsemän lautasta. Useaan kertaan perheemme koko
on muuttunut. Enimmillään pöytään on katettu yhdeksän lautasta. Onneksi on ollut muuntautumiskykyinen asunto. Heinäkuuta vietettiin pitkälti mökkimaisemissa. Koko perheen voimin kävimme Humisevan harjun tilalla ihastelemassa alpakoita. Kuun viimeisenä päivänä olin ystävääni tapaamassa Ratsula-tavaratalossa, kun sain mökkiläisen painajaispuhelun esikoiseltani. Hän kertoi, että meillä oli ollut vesivahinko. Se on uskomatonta, miten paljon pahaa vesi saa aikaan väärässä paikassa lyhyessä ajassa. Perjantaina olin käynyt kotona toteamassa kaiken olevan kunnossa ja tiistaina siellä oli täys kaaos. Oli vaikea aluksi edes käsittää, mitä kaikkea se aiheuttikaan.


ELOKUU

Elokuun alussa oli tärkeä päivä, kun vietimme Annan ja Jeren häitä. Hääjärjestelyjen vuoksi koitimme pitää heidät pimennossa katastrofistamme. Elokuun 8.pv pääsimme muuttamaan tilapäiskotiimme Suutarintielle. Somen voimaa ei voi aliarvioida. En muista olleeni koskaan niin kiitollinen, kun saadessani tiedon kalustetusta asunnosta, johon pääsimme muuttamaan.




SYYSKUU

Syyskuussa vietimme ystävämme Lauran synttäreitä. Osallistuin myös elämäni ensimmäistä kertaa hohtoneulonnan sm-kisoihin Hämeenlinnassa Wetterhoffilla. Myös Reko-jaoissa tuli käytyä torilla, kun kerran siinä hoodeilla asustettiin. Illat alkoivat olla jo pimeitä, mutta ajoittain silti nautiskelimme hulppeista näköaloistamme parvekkeella tunnelmavalaistuksessa.

LOKAKUU

Lokakuussa varustauduttiin sadekeleihin, koska sitä vettähän tuli. Sadepäivänä piipahdettiin myös hoplopissa tai maalailtiin tilapäiskodissa sormiväreillä. Lööpit lupailivat 'keltakuvun' tuovan lämpimiä säitä vielä syksyn harmauteen ja naistenlehdet keksivät uuden sanan 'kodittajat'. Kova koti-ikävä aikoi jo vaivata!



MARRASKUU

Tämä kuukausi oli siitä superihana, että päästiin takaisin kotiin. Tai en tiedä, voidaanko sanoa, että päästiin. Minä vain  ilmoitin urakoitsijalle, että muutamma, koska 15.11. oli päivä, jolloin hän ilmoitti remontin olevan valmis. Muuttokuorma ja keittiön pöytä kasattiin keskelle olohuonetta. Jääkaappi hurisi toisessa yläkerran makkareista ja mikroa käytettiin WC:ssä. Loppukuusta pöytä saatiin omalle paikalleen ja sähköt ja vesikin keittiöön. Keittiön kaapeissa oli avoimien ovien päivä, kun ovia sai hakea Vantaan ikean lisäksi Espoosta ja Tampereelta. Leikkipuistoelämää vietettiin ja käytiin myös seurakunnan avoimilla aamukahveilla. Koko perhe alkoi olla suhteellisen kyllästynyt eineksiin, mitä en olisi ikinä uskonut teinien suusta kuulevani.

JOULUKUU

Tämän joulun villitys tarttui meikäläiseenkin ja niinpä meillä leivottiin useaan otteeseen näitä lumihiutaleen mallisia joulutorttuja omenahillolla. Nämä menivät 4.luokan järjestämiin joululaulajaisiin koululle. Pinna alkoi olla melko kireällä rempan valmistumisen kanssa. Tuntui, että ei tule kuin sutta ja sekundaa. Joulua vietettiin rauhallisissa merkeissä mökillä, jossa oli enimmillään -18 pakkasastetta.








Mitä tästä vuodesta jäi käteen? Nyt se pitäisi tietää. Olen ainakin viettänyt niin paljon aikaa remonttimiesten ja -naisten kanssa, että arvostan suunnattomasti puolisoni remontointitaitoja ja kykyä tehdä nopeasti ja siististi hyvää jälkeä. Tänä vuonna tuli 20 vuotta yhteiseloa täyteen. Luulen, että ei ole yhtään sellaista vuotta siihen mahtunut, milloin ei olisi jotain remontia tehty. Eli hänellä on kyky toteuttaa unelmiamme ja perheen tarpeita niin kotona kuin mökilläkin. Siitä olen kiitollinen (ja myös siitä, ettei minun tarvitse olla ojentamassa sitä vasaraa hänelle käteen. Siitäkin on kokemusta).

Kaikkia perheemme tapahtumia en tietenkään tähän ympännyt, en edes niitä tärkeimpiä. Tänä vuonna on ollut useampia asioita, jotka ovat pistäneet jaksamisen äärirajoille. On taas täytynyt muistuttaa itselle oman kehon kuuntelun tärkeyttä sekä parisuhteen hoitamisen tärkeyttä. Kaikesta on kuitenkin nyt selvitty. Vuosi vaihtuu tuossa tuokiossa, eikä kukaan tiedä, mitä ensivuosi tuo tullessaan! Parempi niin!

2 kommenttia: