Blogiperjantain pohdinnat

Blogiperjantain kunniaksi pohdin taas näitä ikuisia pohdintojani. On niin paljon tekemistä ja niin vähän minuutteja vuorokaudessa. Siinäpä onkin sitten probleema, miten sen ajan jakaa niin, että minuuteista saa maksimaalisen hyödyn irti. Puhumattakaan siitä, mikä on se maksimaalinen hyöty? Mistä näkökulmasta?

Suurimman osan ajastani vie työni perhehoitajana. Siitä ei juurikaan ole vapaita, edes niitä kahta lakisääteistä kuukaudessa läheskään aina. Kuitenkin se antaa minulle vapauden suunnitella omat aikatauluni ja organisoida arkeni sekä viikonloppuni. Aina ei kaikelle riitä aikaa, mutta monia asioita voi tehdä toistensa lomassa, kuten näitä minulle mieluisia asioita. Kaiken ei tarvitse olla hyödyllistä, joskus on mukava heittäytyä hömppään.

Mieluiset asiat

Katselin aamulla yöpöytääni ja sen painovoimaa uhmaavaa kirjakasaa. Lukeminen on asia, joka on ollut minulle tärkeä asia jo lapsesta asti. Sitä olen yrittänyt omillekin lapsilleni periyttää. Edelleen yöpöytäni notkuu kirjoista. Enää en kerää niitä omiin hyllyihin, koska omistaminen ei tee minua onnelliseksi. Kirjaston kirjojen hipelöinti on yhtä tyydyttävä kokemus. Mutta mikään ei voita tuoreen kirjan tuoksua. Kun avaat kirjan ensimmäisen kerran ja haistat sen painomusteen ja paperin tuoksun. Myönnetään, vähän tärähtänyttä!

Toinen mieluinen asia on käsityöt, neulominen. Siinä laukeaa stressi jos toinenkin, kun lanka juoksee sormien läpi ja muodostaa silmukan toisensa jälkeen. Vielä kun saa työn pois puikoilta ja pääteltyä sekä annettua saajaansa ilahduttamaan, niin prosessi on täydellinen.

Kolmas tärkeä asia on kirjoittaminen. Huomaan usein ajattelevani asioita siinä muodossa, kun kirjoittaisin ne paperille. Keväällä kävin myös luovan kirjoittamisen kursseja pari kappaletta. Syksyllä toivon pääseväni jatkamaan tätä harrastusta. Kirjoittaminen liittyy vahvasti myös tähän bloggaamiseen. Mielelläni jaan päässäni pyöriviä ajatuksia ja toivon jonkun niitä myös lukevan. 

Bloggaus

Mistä siis bloggaan? Aiemmin jo huhtikuussa kirjoitin blogini punaisesta langasta. Olen aiemmin sortunut kirjoittamaan vähän sieltä sun täältä.. ja varmaan sorrun siihen vieläkin. Koitan nyt kuitenkin pitää päässäni kristallinkirkkaana tavoitteeni kirjoittaa elämää helpottavista ja iloa tuottavista asioista. Mieluusti jakaisin kanssanne enemmän perhehoitajan arkea, mutta salassapitovelvollisuuden vuoksi se on useimmiten hankalaa. Niinpä pitäydyn asioissa, jotka sitä arkea helpottavat. 

Mukavia blogiperjantain viimeisiä minuutteja!