Mistä syntyy hyvä loma? Helppoudesta, turvallisuudesta, hyvästä ruuasta, mukavasta tekemisestä kaikille, rennosta yhdessäolemisesta ja uusista kokemuksista. Lomalla lasten kanssa eletään suunnilleen samanlaista elämää kuin kotonakin. Pienillä arjen ratkaisuilla pyritään luomaan vähän helpompi arki loman keskellä ja elämyksiä jokaiselle, asioiden tekemistä ensimmäistä kertaa.
Matkajalkaani alkoi kutkuttaa tänä vuonna heti, kun joulukuusi koristeineen oli kunnialla korjattu pois. Edellisestä reissusta (Norjaan) oli jo yli puoli vuotta. Lapset kyselivät, milloin voidaan mennä johonkin toiseen maahan. Niinpä lähdin netin syövereihin surffailemaan. Totesin useat vaihtoehdoista liian kalliiksi meidän suurperheelle. Lentäminen tuntui huonolta vaihtoehdolta, koska pääni tuntuu jostain syystä ikäänkuin räjähtävän kivusta koneen laskeutuessa. Nämä tekijät kavensivat valikkoa jonkin verran. Autossa istuminen isolla porukalla ei ole kovin suurta hupia lukuisista kehittämistämme päättömistä autopeleistä huolimatta. Silti se veti pisimmän korren kaikkien tulevien "onko vielä pitkä matka" -kyselyjen uhallakin.
Olin katsellut Latvian Jürmalaa sillä silmällä jo pitkään, mutta suosion kasvaessa hinnat olivat kivunneet korkeammalle. Niinpä aloin entistä kiihkeämmin tutkailla taas Airbnb:n sivuja, kuten silloinkin, kun kävin viettämässä hiljaisuuden retriittiä Katajanokalla (löytyy blogipostaus aprillipäivältä) ja Lapissa tyttöjen reissulla. Jürmalasta 'alaspäin' löytyi kylä nimeltä Ragaciems ja sieltä meille juuri passeli talo uima-altaalla ja rannan läheisyydessä. Passelilla tarkoitan riittävän isoa autolastilliselle (7 henkeä) väkeä, riittävillä mukavuuksilla varustettua ja sopivan kulahtanutta.Talon kuvia katseltiin moneen kertaan ennenkuin viimein se maanantaiaamu koitti ja kello soi 5.00, jotta saimme väen pakattua autoon, tavarat suksiboxiin ja auto laivaan klo 7.30. Aamupalan syöminen laivassa oli hyvä ratkaisu. Ei tarvinnut kotona yrittää edes saada ketään syömään ja kahden tunnin matka sujui nopsaan, kun osa siitä meni buffetin herkkujen ääressä. Etenkin pienenpienet pannarin ja lätyn välimuodot olivat ehdottomia lasten suosikkeja.
Mietin ennen Tallinnaan pääsyä, mihin käytämme jäljelle jäävän ajan, kun talo luovutetaan käyttöömme klo 15. Yhtään ylilmääräistä aikaa ei kuitenkaan jäänyt. 350 km matkaan Tallinnasta kohteeseen parilla pysähdyksellä kesti juuri niin kauan, että olimme perillä muutaman minuutin yli klo 15. Matka sisälsi paljon 50 km/tunnissa rajoituksia ja myös yhden tietullin.
Perille päästyämme ystävällinen emäntämme oli meitä vastassa taloa esitellen. Talo oli sekaisin vanhaa ja uutta. Siitä ei oikein ottanut selvää, mikä voisi olla rakennusvuosi. Paksut kiviseinät imivät äänet ja alkuun tuntui, että eksymme taloon. Se oli kuitenkin vain 25 vuotta vanha eli ilmeisesti rakennus- ja sisustustyyli on siellä hieman raskaampaa. Tyttäremme ei ollut yhtä ilahtunut talon ihmeellisyyksistä. Hän olisi arvostanut simppeliä lämmintä suihkua, mikä ei aivan onnistunut ja kirvoitti näin ollen kommentin:"elävätkö ihmiset tosiaan näin".Ensimmäisenä päivänä ruokimme lapset hesburgerissa, kävimme ruokakaupoilla ja pulahdimme lopuksi mereen uimaan. Lapset polskivat vielä sen jälkeen talon uima-altaalla. Ensimmäinen päivä päättyi onnellisesti ja jokainen löysi huoneen itselleen ja talo hiljeni.
Me aikuiset saimme vapautuksen ruuanlaitosta, kun testasimme kylän pari ravintolaa. Siellä oli hyvä kalaravintola, jossa törmäsimme käytäntöön, mitä emme olleet ennen kokeneet. Yli kuuden hengen seuruelta veloitettiin 10% ylimääräistä. Ruoka oli kuitenkin herkullista. Kaikki tulivat maistaneeksi Saku Sammakkoa ensimmäistä kertaa. Jopa lapset suostuivat maistamaan mehevää sammakon reittä valkosipulimajoneesiin dipattuna. Lapsetkin tykkäsivät, yllätys!
Toisena päivänä testasimme pizzerian. Seillä oli ilmeisen pieni pizzauuni, koska odotimme annoksiamme noin tunnin ja ne tulivat kaikki eri aikaan. Mös extravalkosipuli tuntui olevan vieras käsite. Hyvää kuitenkin oli ja lyhyt matka lyllertää kotiin täydellä vatsalla.
Yhden päivän vietimme Jûrmalassa vesipuistossa, josta löytyi kaikille jotain. Isommat jonotivat liukumäkiin ja pienemmän kanssa sitten oltin matalemmissa vesissä ja vähemmän pelottavissa mäissä.
Riikaan kävimme tutustumassa lähinnä ohikulkumatkanomaisesti. Kiertelimme Spice-ostoskeskuksessa tekemässä löytöjä lapsille. Shoppailu on hieman haasteellista viiden eri ikäisen kanssa, kun jokaisella on ihan omat intressit.
Kaikenkaikkiaan reissu meni mukavasti vaikka aikuiset olisivat sen jälkeen tarvinneet oman loman toipuaksemme lomasta. Loma lasten kanssa on niin omanlaistaan; seisoskelua rantavedessä, kannustamista, kehumista, kokkaamista, laastaroimista ja pyykkihuoltoa. Omat tarepet ovat melko viimeisenä listalla. Illalla voi painaa sitten päänsä tyynyyn ja alkaa miettiä mihinkähän seuraavaksi mentäisiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti