Hankimme ikioman mökkimme kymmenen vuotta sitten. Mökki oli vähän käyttämättömyyttään rähjääntynyt, mutta näimme siinä silti potentiaalia vaikka mihin. Suurin kysymysmerkki oli vanha navetta, jonka notkahtanut katto vuoti vettä ja lattia oli laho. Sen purkamistakin mietittiin. Rakennus sai kuitenkin armahduksen, kun sen takaa löytyi kasa kattopeltejä. Kätevä isäntä naputteli ne paikoilleen ensiavuksi. Seuraavana kesänä varmistui, että oli tulisi tarve järjestää tupla-yo-juhlat sekä valmistujaiset. Juhlat päätettiin järjestää navetassa, mutta sitä ennen lattia piti saada kuntoon. Valaistukseksi tilattiin riisipaperivalaisimet ameriikasta asti. Silloin ei eletty vielä wishin ym. nettiputiikkien kulta-aikaa. Sen jälkeen juhlatilaan on tehty baaritiski ja sinne on myös vedetty sähköt.
Ensimäisten juhlien jälkeen navetassa on juhlittu lähes vuosittain. Siellä on pidetty toisetkin yo-juhlat, rippijuhlat, kahdet 50-vuotisjuhlat, yhdet yllätyskuuskymppiset, kihlajaiset sekä hääjuhlat. Tarjoilut olemme hoitaneet itse. Menun olemme suunnitelleet niin, että se on voitu toteuttaa mökkiolosuhteissa.
Joulun aikaan lähes kaikkien lasten ollessa koolla mökillä, aloimme suunnitella seuraavia juhlia. Juhlan aiheita oli peräti kolme. Perheen kuopus pääsisi ripiltä, mökki täytti 10 vuotta meidän hellässä huomassamme ja me vietimme 20-vuotishääpäivää. Siitä se ajatus sitten multibileistä lähti. Alusta pitäen oli selvää, että tällä kertaa emme huhkisi itse keittiössä niin ennen kuin jälkeen juhlien vaan käyttäisimme pitopalvelua. Ajattelimme myös vapauttaa isännän veljen esiintymisvastuusta ja etsiä sopivan esiintyjän.
Juhliemme vierasmäärä (= sukulais- ja ystävämäärä) on aikojen kulussa vähitellen kasvanut. Hääjuhlissa meillä oli noin 50 vierasta ja nyt ajattelimme kasvattaa sitä 65:en. Joka kerralla olemme laskeneet istuimia ja miettineet, mihin kaikki mahtuvat. Säätiedotuksia seurattiin jo viikon ennen juhlia, eikä kovin hyvältä näyttänyt. Säiden jumala oli tälläkin kertaa kuitenkin onneksi meille suosiollinen, koska kaatosade olisi latistanut tunnelmaa ja aiheuttanut monenlaista päänvaivaa mm. nukkumisjärjestelyihin.
Paikallisuus oli meille tärkeää juhlia suunniteltaessa ja niinpä valitsimme pitopalveluyrittäjän läheltä. Isäntä halusi perinteisesti tehdä rosvopaistia itse ja muun menun pitopalvelu rakensi sen ympärille. Lihat tilattiin 'oikeasta lihakaupasta' Lavialta Kuusikon lihakaupasta lähiruokaa kunnioittaen. Juhlapalvelu Hakalinna hoiti kaiken muun. Esiintyjää pitikin sitten kuulutella Noormarkun facebook-ryhmässä. Sieltä saimme vinkkinä pari nimeä, joista ensimmäisenä oli Juha Lamminen (Kapteeni Lamminen).
Juhlaviikolla isäntä saapui mökille jo viikkoa ennen valmistelemaan mökkiä juhlaan. Yöpyjiä oli jäämässä noin 35, mikä oli eniten mitä milloinkaan on mökillä yöpynyt. Osa oli toki yöpymässä omassa teltassaan, mutta muille sijattiin pedit vintille, aittaan sekä navetan vintille. Juhlatila piti siivota ja koristella, pöydät ja penkit kasata, juhlateltta kasata, pihakukat hankkia sekä varautua juhlijoiden ilta- ja aamupalaan. Rouva ja lapset sekä ensimmäiset vieiraat saapuivat viikon puolivälissä, jolloin valmisteluja jatkettiin ja suunniteltiin ohjelmaa vieraiden tutustuttamiseksi ja viihdyttämiseksi, siivoiltiin pihamaata sekä täydennettiin polttopuuvarastot pihasaunaa ja paljua varten.
Juhlapäivän aamuna isäntä alkoi klo 5 lämmittämään rosvopaistikuoppaa. Melkoinen suoritus, kun edellinen ilta oli venähtänyt pitkäksi vieraiden kanssa. Myös palju esilämmitettiin päivän aikana. Navetan pöydät saivat liinat. Seuraavaksi oli ihmisten vuoro laittautua juhlakuosiin. Aitassa oli hiusten kiharruspaja, jossa ainakin viiden tyttösen hiukset saivat kiharapilven. Puolen päivän jälkeen saapui pitopalvelu, joka otti valmistelut saman tien hanskaan eikä meidän tarvinnut sen jälkeen huolehtia tarjoiluista. Myös esiintyjä kävi virittämässä soittimensa ja äänentoistolaitteensa valmiiksi. Niin esiintyjä kuin pitopalvelukin totesivat puitteemme toimivaksi juhlapaikaksi.
Juhlaväki alkoi saapua paikalle jo ennen kolmea. Osa tutustui yöpymispaikkoihinsa jo ennalta. Lähes kaikki vieraat tunsivat toisensa jo ennalta edellisistä juhlista. Loputkin oli juhlan aikana tarkoitus tutustuttaa toisiinsa. Kolmelta lähes kaikki olivat paikalla ja pitopalvelukin ilmoitti kaiken olevan valmiina. Tervetuliaismaljat jätettiin tällä kertaa väliin ja päästiin heti syömään. Ruoka oli hyvää ja sitä riitti vielä yöpalaksikin. Isännän rosvopaistia taas kehuttiin.
Ruokailun jälkeen pidimme yhdessä puheen, joka sai innoituksensa automatkojen ajankuluksi keksitystä sanaleikistä. Kumpainenkin sanoi sanan vuorotellen ja vei niin puhetta haluamaansa suuntaan. Mausteeksi olimme pyytäneet juhlaväeltä sanoja lauseiden aloituksiksi. Sitä puhetta ei voi syyttää ainakaan pönötyksestä. Puheen aikana esiintyjä viritti soittimensa. Hänen esityksensä sisälsi suomipoppia vuosien varrelta. Soundcheckin aikana isäntä oli kysynyt löytyisikö soittolistalta Yö-yhtyeen 'Mitä Jos Mä Rakastan Sua' - kappaletta. Ei löytynyt, mutta Juha lupasi opetella sen ennen esiintymistä. Niinpä kuulimme sen ensiesityksenä. Emännälle soitettiin Zen Cafen kappale 'Todella Kaunis'.
Musiikin jälkeen juhlakansa ohjattiin pihamaalle muodostamaan aikajana sen mukaan, miten kauan he olivat olleet elämässämme. Jana kiemurteli pitkin pihaa ja sieltä löytyi vieraita kolmen vuoden tuttavuudesta lähes 56 vuoteen asti. Näin vieraat tuli samalla esiteltyä toisilleen. Samanaikaisesti oli pitopalvelu saanut kahvit katettua mökkiin tuvan puolelle ja pääsimme maisteleen mansikka- ja suklaakakkuja.
Kahvittelun jälkeen oli vielä pari ohjelmanumeroa, joista erityisesti kummitädin ryöstö oli lasten mieleen. Ripille päässyt kuopuksemme sai kummitätinsä takaisin, kun 'Arvaa kuka' -pelin tyyliin selvitti kenellä vieraista oli ratkaiseva vihje kummitädin löytymiseksi. Lisäksi pelattiin ihmisbingoa, tietovisaa sekä ratkottiin Annan Torppa -aiheista ristisanatehtävää.
Osa vieraista lähti tämän jälkeen kotimatkalle ja loput jatkoivat iltaa saunomisen ja paljuilun merkeissä. Tilaisuutta varten laatimamme soittolista soi koko illan navetassa keskustelujen taustalla. Viimeiset teltat navetan taakse syntyneeseen telttakylään pystytettiin hyvissä ajoin ennen yöpuulle siirtymistä.
Juhlien jälkeen oli lämmin ja hyvä olo. Ystävät tekevät juhlan. Pitkään juhlan jälkeen tunsin itseni rakastetuksi ja kannatelluksi. Kannattelulla tarkoitan sitä, kun ystävät välittävät sinusta ja haluavat olla osa elämääsi.
Seuraavista juhlista ei ole vielä aavistustakaan, mutta salaa laskin jo, että istumapaikkoja voisi löytyä jopa 73:lle vieraalle...
(Valokuvat: Jussi Salonen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti