Someähky

Pari viikkoa sitten lupasin teille kirjoittaa joka päivästä postauksen. No, en kirjoittanut. Arjen kiireet veivät mennessään. Päivässä ei ollut riittävästi somekelpoista kirjoitettavaa; viranomaistapaaisia, puheluita, paperihommia. Niitäkin on perhehoitajan arki ajoittain. Ateriat eivät toteutuneetkaan, kuten oli suunniteltu, tuli muita kiireitä. Lämmitettiin edellispäiväistä ruokaa ja kipattiin uunipellille ranskalaisia ja nugetteja. Ei löytynyt niille riittävän hohdokasta kuvakulmaa. Valo ei läikähtänyt kivasti nugetin pinnasta eikä ranskalaisen väri hivellyt silmää. Maku miellytti kuitenkin lapsia.

Toisinaan myös some alkaa tympäistä. Sen pintapuolisuus ja toistuvat jutut. Kaunis nainen poseeraa viinilasin kanssa. Aurinko laskee taustalla. Kuvateksti selventää, että matkalla ollaan - loma alkoi. Suloinen kissanpentu on käpertynyt kerälle ikkunalaudalle. Tykkäyksiä satelee niin sydämiä kuin peukkuja. Lautaselle on aseteltu ruoka herkullisen näköisesti. Tekstiosuus selventää sisällön ja syyn postaukseen. Kaikki kuvat kertovat sen hetkisestä totuudesta. Ryhmissä toistuvat kehotukset keskustelun pitämisestä asiallisena. Siitä huolimatta some on pullollaan kommentteja, joita ei koskaan sanottaisi kasvokkain.

Mitä tapahtuu kuvien ja postausten välillä? Mitä ei kerrota somessa? Luultavasti en halua edes lukea kaikkea, mitä ihmisten elämässä tapahtuu. Joskus, jos itsellä on vaikeaa, haksahtaa itsekin ajattelemaan somepostausten perusteella, että miksi toisten elämä on niin helppoa. Mutta enhän minä tiedä, mitä ystävilleni oikeasti kuuluu, jos perustan tietoni vain somepostauksiin. Jari Sinkkonen puhui taannoin siitä, miten lasten ahdistus on lisääntynyt somen myötä. Helsingissä asuva MinnaAmalia ei ennen tiennyt Rovaniemellä asuvan PirkkoLiisan ahdistuksesta, mutta nyt some tuo sen lähelle ja nuoret myötäahdistuvat. Samoin on kaiken uutisoinnin kanssa. On hyvä tietää asioista, mutta kriittisyys uutistulvaa kohtaan vaatii paljon tietotaitoa.

Noh, tänään tulee 'Vain elämää'. Voin postata kuvan siihen liittyvästä villasukkaprojektista ja vaieta kaikesta muusta. Aina ei ole helppoa, joka päivä ei ole kiva päivä, mutta joka päivästä löytyy onneksi niitä ilon murusia, joilla jaksaa!