Onks sulla aikaa?

Tämä syksy on mennyt aika kiireisissä merkeissä - tai työntäyteisissä. Työn vastapainona on mukavasti toiminut tietysti tiistainen neulepiiri, mutta myös keskiviikkoinen Luovan kirjoittamisen jatkokurssi Pohjois-Haagassa. Jotenkin minulla on taipumus suoltaa paperille kovin henkilökohtaista tekstiä, jota en sitten voi syystä tai toisesta julkaista täällä. Tällä viikolla tehtävässä käytettiin kysymystä kirjoittamisen retorisena keinona. Tällainen siitä sitten tuli:

Missä olin, kun aikaa jaettiin?

Meninkö väärään jonoon? Eksyinkö aikajanalta?

Miksi toisilla on liikaa ja toisilla liian vähän?

Voisiko punnukset tasata?

Kenellä aika matelee tai seisahtuu paikalleen?

Voinko ottaa yhteyttä pyytäen niitä pitkiä minuutteja edes lainaan?

Vai tilaanko netistä? Lisäisin ostoskoriin edes yhden punaisen minuutin.

Miten lapsen jouluun voi olla ikuisuus, kun minun huomiseni on jo käytetty?

Miksi sekuntini juoksevat harppoen eivätkä hiljennä edes ylämäessä?

Ärsyttääkö seinällä riippuva ajannäyttäjä minua tahallaan korostaen viisarin nytkähdyksiä naksahduksilla, jotka kompuroivat toisiinsa?

Milloin aika rauhoittuu?

Sittenkö vasta, kun kaikki elämät on käytetty?