Iloa bloggaamisesta ja vähän muustakin

Blogiperjantaita vietetään tänään neljättä kertaa. Valtakunnallisen blogipäivän teemana on bloggaamisen ilo ja flow. Ajattelin itse osallistua (viimetingassa) tähän yhdistämällä kaksi ilonaihetta; kirjoittamisen sekä lemmikkimme Brutuksen ja Caesarin.

 Ensimmäinen syksy

Kirjoittaminen tuottaa minulle iloa, mutta aina en saavuta flow-tilaa. Luova kirjoittaminen yleensäkin vaatii tilaa syntyäkseen. Jos pääkupolin kovalevy on tainnutettu arjen rutiineilla, erinäisten kalenteroitujen tapahtumien organisoinnilla ja niillä muutamilla muuttujilla, mitä suur-uus-sijaisperheen elämä tuo tullessaan, luovuus ei aina kuki. Väkisin kirjoittaminen ei ole kivaa. Sanat eivät solju eikä verbaaliakrobatia ole notkeaa. Ideat eivät kimpoile eikä sanan säilä sinkoile.

Ylioppilasjuhlissa

Tänään tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan käännellä sanoja näppärästi vaan esitellä rakkaat elikkomme, iloa tuottavat karvaiset kaverimme. Brutus tuli perheeseemme vajaat 13 vuotta sitten lapsille yllätyksenä. Pieni valkoinen karvapallo varasti välittömästi kaikkien sydämet. Useat kerrat sanonta 'sinäkin Brutukseni' kuului silti kodissamme. Ensimmäisen vuoden aikana tuo suloinen karvapallero söi nimittäin monet kenkäparit käyttökelvottomiksi, pureskeli kirjahyllystä alimpien kirjojen selkämykset, katkaisi sälepohjaisesta sängystä yhden säleen poikki jne. Useat lankakerät näkivät viimeisen selvän päivän Brutuksen käsittelyssä. Myös WC-paperirullat tulivat toisinaan kotiin tullessa eteisessä vastaan silpuittuna.

Huussin rappusilla

Myrskyisän lapsuuden jälkeen Brutus erikoistui hoivakoiraksi ja teki töitä parissakin työyhteisössä päästen ihan pariin lehtijuttuunkin. Työkseen se kerjäsi namupaloja hellyydenosoituksia vanhuksilta ja hoitajilta. Työrupeaman myötä Brutuksen vatsa tottui kestämään niin vanhusten sille lusikasta syöttämää sosekeittoa kuin hoitajilta kerjättyä kinkkuakin. Brutuksella on ollut myös monia ystäviä, joista osa on  ikävä kyllä jo siirtynyt sateenkaarisillalle. Mökkinaapurin Pulivari oli varsinainen BFF, kuten myös Donna (Brutuksen puoliso). Myös kissoja ei ole ystävyyssuhteista poissuljettu. Täyttä varmuutta ei ole, ovatko nämä ystävyydet olleet molemminpuolisia.

Brutus ja Sunny

Hermanni ja Caesar

Hei, camoon!

Kymmenisen vuotta myöhemmin perheemme kasvoi toisella Bichon frisellä tyttäremme ihastukseksi. Olimme menossa muka kenkiä ostamaan, kun yllättäen poikkesimmekin tuttuun Jitterbop-kenneliin pentuja katsomaan. Paria viikkoa myöhemmin meille muutti Caesar.

Historia ei toistanut itseään. Brutus otti hoivaavan isällisen roolin Caesariin ja Caesar vietti pentuaikansa roikkuen joko Brutuksen korvassa tai hännässä. Brutus tyynesti antoi sen tapahtua.

Aikoinaan ennen koiria mieheni asetti koirien tulolle kaksi ehtoa. Sitä ei sanota Häneksi eikä se nuku sängyssämme. No, mieheni ei edelleenkään sano koiria häneksi vahingossakaan, mutta meillä on sekä kotona että mökillä koirille omat portaat, jotta ne pääsevät sänkyymme nukkumaan helpommin.

Tähystyspaikka

Siinä siis iloa kerrakseen niin karvapallojen kuin kirjoittamisenkin myötä. Blogini on edelleen vähän sillisalaattia, josta paljon varoitellaan. Punaisena lankana toimii kuitenkin edelleen koti ja kodin pienet jutut. Sellaiset asiat, jotka helpottavat elämää, tuovat iloa arkeen, saavat elämän soljumaan helpommin. Monia perheemme asioita sitoo vaitiolovelvollisuus, joten on rajallista, mistä voin kirjoittaa. Pääasiassa kirjoitan siitä, mitä on juuri nyt mielenpäällä. Toivottavasti onnistuin tuottamaan Sinun päivääsi iloa kirjoituksellani.

Me!

Mökkilook