Asuinkumppanimme remonttimiehet

Meillä on tehty remonttia joulukuun alkupäivistä asti. Tämä on ensimmäinen remontti, jonka meillä tekee joku muu kuin mieheni eli täysin ulkopuolinen taho. Tämä sen vuoksi, että kosteiden tilojen remontointi asunto-osakeyhtiössä on nykypäivänä niin säädeltyä, että se on paras antaa ammattimiesten haltuun.

Olen tottunut näiden vajaan 19 vuoden yhteiselon aikana, että remontit saattavat alkaa yhtäkkiä ja ne tapahtuvat nopeasti ja siististi. Minun ei yleensä toivota osallistuvan hommaan vaan mieluummin pysyvän kaukana. Yhdessä toki suunnitellaan mitä tehdään ja ideat kypsyvät luultavasti vähitellen siippani pääkopassa, kunnes ne sitten yhtäkkiä saavat kipinän päästä toteutettavaksi.

Nyt onkin ollut vaikea totutella siihen, että kotona on vieraita miehiä. On remppamiehiä, jotka ovat varmaan jotain muita hienommalta nimeltään, on sähkömiehiä, putkimiehiä, laattamiehiä, asbestimiehiä, kuivausmiehiä, valvojia, isännöitsijöitä (teknistä ja tavallista). Vauvoista joskus sanotaan, ettei niitä erota toisistaan, että kaikki olisivat muka samannäköisiä. Minä sanon niin remppamiehistä. Kaikilla on samantapainen työasu, kaikki murahtelevat jotain ja lompsivat sisään kuin kotiinsa. Kaikki eivät edes esittele itseään. Kaikki eivät välitä naisihmiselle puhua.

Meidän remppa ei ole sujunut ihan kuin Strömsössä. Kyllähän siitä varoiteltiin, mutta vakuuttelin, että kyllä tää meidän remppa on nopsaan valmis. No, ei ollut.

Remppa alkoi yläkerran WC:stä, johon laitettiin välilaikainen suihku saunatilojen remontin ajaksi. Miten paljon tavaraa voi mahtua yhteen vessaan?? Meikkejä, hammasharjoja, shampoota, partakoneita, koiratrimmeriä, täishampoota, vessapaperia, talouspaperia, yleispuhdistusainetta, koirashampoota ja vaikka mitä... Kaikki tuo tavarapaljous piti vaan tunkea johonkin. Alakerran pieneen WC:hen piti tehdä tilaa kuuden hengen hammasharjoille, tahnoille, meikeille, siteille, kihartimille, kuivaajille, suoristusraudoille jne.

Sitten alkoivat purkuhommat ja ensimmäinen yllätys ja sen myötä viivytys asbestin muodossa. Rakennettiin tunneli, jotta estettiin asbestipölyn leviäminen ja saapui asbestiammattilainen (mies). Saatiin ikävät aineet pois ja loppuremontti siinä huoneessa sujuikin kommelluksitta.

Alakerran saunatiloissa ei ollutkaan sitten niin hyvä tuuri. Siellä ei ollut asbestia, mutta oli kosteutta tai ei edes kosteutta vaan märkyyttä. Seuraavaksi olikin sitten vuorossa viiden viikon kuivausurakka. Nyt eletään ajanlaskussa aikaa kaksi viikkoa kuivauksen jälkeen. Pesutiloihin laitetaan kosteussulkua parhaillaan, sauna on saanut foliota sekä seiniin että kattoon ja jonkinlaista tilanjakajaakin on jo rakennettu saunan ja pesutilojen välille.

Remontti itsessään on hieno juttu ja kiva saada uusitut tilat vihdoin (joskus ehkä). Tavaran paljous joka puolella alkaa vähitellen ahdistaa. Makuuhuoneessamme on poreallaslaatikon lisäksi pesuhuoneen laatat, saunan kiuas sekä pakastearkku. Pienen WC:mme oven taakse muodostuu toisinaan jonoa, kun iltaisin kaikki änkeytyvät sinne hammaspesulle (ei tosin samanaikaisesti).

Isoin juttu minulle tässä on yksityisyyden menetys. Koska kotini on myös työpaikkani, olen täällä lähes aina. Aamulla kiirehdin väliaikaiseen suihkuumme, jotta olen pukeissa, kun remppaporukka saapuu. Ärsyynnyn, jos ketään ei tulekaan ja herätyskelloni on soinut turhaan tuntia ennen aamun koululaishulinoita. Joinakin iltoina uhkailen, että olen täällä parhaat päivänsä nähneessä yöpaidassani tukka liiskassa, kun porukka saapuu, mutta se ei olisi kivaa kenellekään. Puren siis hammasta ja kuuntelen edelleen porausta, hiontaa, piikkausta ja remppamiesten vitsejä sekä kestän betonipölyiset jalanjäljet vessassa ja sen ylösjääneen renkaan!

Huomennakin hion mielikuvitukseni huippuunsa ja kuvittelen itseni lojumassa porealtaassa teinin haluaman palmun alla...