Oppia ikä kaikki - ja muita sananlaskuja...

Kun lapselta kysyy, mitä hän oppi tänään koulussa, on vastaus yleensä, että ei mitään (meidän lapsilla ainakin). Ehkä minun pitää vaihtaa kysymystä tai hyväksyä se, etteivät lapset opi mitään tai huomaa oppivansa. Aika huolestuttavaa, jos kehuttu koululaitoksemme ei saa mitään iskostettua näiden vekaroiden päähän. Minun tuffani (eli isoisäni) kysyi toisinaan, kun tulin koulusta, että olivatko opettajat tänään patruunamaisia. Jos tänäpäivänä lapsilta kysyisi niin, he luultavasti jäisivät huuli pyöreänä ihmettelemään. Täysin vakuuttunut en tosin ole siitäkään, mitä tuo tuffani kysymys pohjimmiltaan tarkoitti. Patruunalla hän viittasi entisajan kartanon- tai tehtaanomistajien luonteenlaatuun tai käyttäytymiseen eikä suinkaan mihinkään aseteollisuuden suuntaan.

Mutta mitä sinä opit tänään? Minä opin, että vanhoissa sananlaskuissa ei ehkä sittenkään asu viisaus.

'Itku pitkästä ilosta' oli sananlasku, jota minun lapsuudessani paljon viljeltiin. Liian hauskaa ei sovi olla eikä etenkään riehua, koska siitä seuraa itku - ainakin jossain vaiheessa. Taannoin ollessani SPR:n ystävätoiminnan myötä minulle tutuksi käyneen maahanmuuttajaperheen luona, totesin etteivät nämä meidän sananlaskumme päde heille. He eivät tunne niitä, joten ne eivät myöskään ole heidän rasitteenaan. Tarvitseeko niitä oppiakaan? Monet meidän sananlaskumme kehottavat melankolisuuteen, kätkemään onnen tai muutekin olemaan hyvin hajuton ja mauton. Tämä ystäväperheeni iloitsee lasten ollessa iloisia ja hymyssä suin seuraavat heidän riemuitsemistaan.

Laiskuus on pahasta ja siksipä 'vie mennessäs ja tuo tullessas' on oiva sanonta ahkeralle emännälle. Ihan huomaamattani sitä toisinaan toteutan ja niinpä tänä aamunakin huomasin sen saavan toisinaan hieman huvittaviakin piirteitä. Usein aamulla nappaan roskikset mukaani lähtiessäni koirien kanssa aamulenkille. Ihan helppoa se ei ole kahden flexin ja erinäisten lajiteltujen nyssyköiden kanssa. Loppumatkan tänäänkin sitten keikkui mukana bioroskiksen ämpäri kuin paraskin Pradan käsilaukku. Laitoin sen vielä tuohon kyynärtaipeeseen keikkumaan, jotta sain kädet vapaaksi. Ämpäriin sai loistavasti myös kerättyä taloyhtiömme kierrätyspisteestä toisen asukkaan tuomat naistenlehdet.

Sellaisia ajatuksia tänään. Mitä sinä ajattelet suomalaisista sananlaskuista?