Olen terveydenhoitoalan ammattilainen, joten tiedän jotain siitä, mitä pitäisi syödä, mutta kun rakastan ruokaa. En halua kiusata itseäni. Olen alistunut personal trainerin ruoskittavaksi (kuvainnollisesti) ja käynyt viikoittain painonvartioiden puntarissa sekä cambridge-istunnoilla. Mitä kaikkea muuta olisinkaan saanut niillä rahoilla? Lisää suklaata! Olen tehnyt diilin tyttäreni kanssa painon pudotuksesta. Olen maksanut sakkoja, kun paino ei olekaan pudonnut. Eikä mikään hetkauta! Alitajunnassa olen sanonut itselleni, mitä väliä, kunhan olen terve, pääsen liikkumaan ja pystyn istumaan lattialla.
Minulle ei tehoa piiskaaminen eikä se, että joku sanoo, mitä pitää tehdä. Tiedän, mistä asioista en halua luopua ja tiedän, mitä en halua tehdä. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän inhoan hikoilua ja epämiellyttävien asioiden tekemistä. Henkisesti voin hypätä epämukavuusalueelle, mutta en fyysisissä suorituksissa. Haluan nauttia elämästä - myös ruuan muodossa. Istua iltaa ja nauttia mieheni keitoksista.
Pääsiäispyhinä latasin puhelimelleni Samsung health -sovelluksen (tämä ei ole maksettu mainos). Päätin katsoa, miten paljon liikun ja laittaa itselleni mielekkään tavoitteen. Se ei ole 10 000 askelta päivässä vaan 6 000. Kotona pääsen siihen lähes arkiliikunnalla (koirat ja leikkipuisto). Kun se on melko helposti saavutettu, tulee hinku vähän ylittää. Sovelluksesta löytyy myös vaikka mitä muita virityksiä, mutta nyt etenen maltilla - askel askeleelta. Mökillä taannun sohvaperunaksi tai suorastaan turnipsiksi, koska pihahommat ovat kuin tervanjuontia viherpeukalottomalle eikä Peräkylän kalteva soratie houkuttele kaltaistani asfaltintallaajaa lenkkeilemään. Etenkin, kun vaihtoehtoja on vain joko oikealle tai vasemmalle kääntyminen.
Jos sulla on hyviä vinkkejä itsensä huijaamiseen kevyempään elämään, niin pistäpä viestiä alle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti