Kaikki merkit olivat jo
nähtävissä. Sade piiskasi maata lähes päivittäin. Kotona kiviaidan kolossa alkoi
olla jatkuvasti kosteaa ja kylmää. Kotikolon vieressä olevaa pihasaunaa
lämmitettiin yhä harvemmin, joten sekään ei hohkannut lämpöä asumukseen. Ruoka
alkoi olla lopussa. Poikaset tuntuivat tappelevan jatkuvasti ja mamman
reumatismisia jalkoja kolotti vaikka hän yritti kietoa niitä vällyjen alle. Isot
lattajalkaiset kävivät asumuksellaan yhä harvemmin. Heidän kärrynsä kumiset
pyörät jättivät jälkensä huurteiseen nurmikkoon, jota lumi ei ollut vielä
peittänyt kuin satunnaisesti. Epämukavista oloista huolimatta kotikolossa
vallitsi positiivinen odotuksen tunnelma. Mökkikausi oli alkamassa.
Muutto piti päästä
tekemään ennen ensimmäistä isoa lumisadetta, joka tukkisi kaikki kulkureitit. Reitti
oli vaikeakulkuinen, mutta se meni vanhasta muistista. Poikasille se kaikki oli
tietysti uutta ja ihmeellistä. Niitä piti varoitella ruosteisista nauloista, kiviaidan
takana asuvasta naapurin valkoisesta kissasta, petollisen helponnäköisistä
kiipeilyseinistä sekä tietysti herkkuansoista ja sinisistä murusista. Kiipeilyä
oli harjoiteltu kesän mittaan useita kertoja, mutta kantamusten kanssa se on
hankalampaa. Myös vaaratilanteissa tassu saattoi helposti lipsahtaa
kohtalokkain seurauksin.
Isä oli perheen päänä
käynyt päivittäin tarkastamassa tilanteen. Matkalla hän oli tähystellyt pilvien
muotoa, enteilisivätkö ne lumipyryä. Perimätiedon mukaan pikkulinnut
koputtelevat ikkunaan, jos on tuiskua tulossa. Samaten tiaisten ääntelyä piti
tarkkailla. Näitä monenlaisia merkkejä havainnoiden hän vipelsi läpi pihamaan unohtaen
tällä kertaa varoa sitä valkoista kissaa. Se pääsi yllättämään hänet keittiön
kivijalan nurkassa. Se oli ollut kulman takana vaanimassa ja nähnyt hänen
lähestyvän. Juuri kun se loikkasi, hän pääsi luikahtamaan sydän pamppaillen
kivijalan ja lattiahirsien väliseen koloon. Huh, pitäisi olla varovaisempi.
Perhe ei selviäisi talvesta ilman häntä. Kissa oli käynyt ärhäkämmäksi ilmojen
kylmetessä. Sen isäntäväkeä ei ollut näkynyt vähään aikaan, eikä sillä ollut
aiempaa kokemusta saalistamisesta talvella.
Mökissä oli mukavan
lämmin ja kuivaa. Keittiön lattialla oli kupissa lattajalkaisten valkoisen räyskyttäjän
nappuloita. Hän voisi viedä niitä valmiiksi vintille. Siellä oli jo patjojen
väliin varastoitu kaikkea syötäväksi kelpaavaa sekä pehmikettä
pesänrakennukseen. Onneksi makuuhuoneen vaatekaapin alahyllylle oli varastoitu
tyynyjä, joista sai nyhdettyä pehmeää pumpulimaista pesänlämmikettä. Mamma
saisi valita pesän paikan. Kuistilta voisi kuljettaa ylös auringonkukansiemeniä.
Keittiössä oli poisheitettyjen ruokien ämpäri. Se oli oikea aarreaitta. Hän muistutti
itseään sen tarkistamisesta, vaikka sieltä poispääsy oli hankalaa. Unohtivat
joskus kiireessä sen tyhjentää. Etenkin pienikokoisten ollessa mukana, se
täyttyi mukavasti herkuilla, joita ne nirppanokkaiset riiviöt eivät suostuneet
syömään. Onneksi poikaset eivät käyttäytyneet niin huonosti.
Viimein muuttopäivä
koitti. Lattajalkaiset olivat edellisenä päivänä lähteneet. Sen vuoksi he eivät
olleet voineet käydä katsomassa paikkoja muutamaan päivään. Perheen
keskikokoinen oli nukkunut heidän pesävuoteessaan. Toivottavasti siellä ei ollut
tehty mitään suurimuotoisia siivoustoimenpiteitä. Keskikokoiselta jäi usein vuoteeseen
ruuanjätöksiä murusina. Mamma piti erityisesti popcorninmurusista vaikka
suola ei teekään hyvää hänen koivilleen. Serkut saapuivat aamun valjetessa
auttamaan muuttopuuhissa. Viimeisen kerran he kävivät varoituslitanian läpi poikasten
kanssa.
- Varokaa
herkkuansoja, joissa on juustoa houkuttimena. Niitä lähelle ei mennä vaikka
miten mieli tekisi. Sinisiä murusia ei myöskään saa syödä. Lattajalkaisperheen
isä jättää niitä yleensä uunin taakse. Jostain syystä eivät pidä meistä, vaikka
elämme siististi. Varokaa erityisesti sitä valkoista kissaa. Se ei tunne armoa,
jos saa kiinni.
Mamma siivosi kotikolon
siistiksi, jotta sinne olisi mukava palata kevään tullen. Kaikki irtain
otettiin mukaan. He saapuivat tuttua reittiä sisätiloihin ja siitä suoraan vintille.
Mamma järjesti pesän suurimman sängyn keskelle. Autuaana hän venytteli viimein
koipiaan saatuaan kaiken valmiiksi. Poikaset juoksivat riemastuneina seinien
välissä ylös ja alas. Ihme kyllä kissaa ei ollut näkynyt tänään missään. Ilmeisesti
sen isäntäväki oli tullut käymään. Veisivätpä katin mennessään. Ensimmäisenä
iltana oli herkkuateria, herkkusienipizzaa homeella ja jälkiruuaksi hapatettua
maitoa popcornien kanssa.
Syksy sujui leppoisasti.
Vaikka mökissä lämpö laski, oli siellä kuitenkin kuivaa ja ruokaa oli riittänyt
koko porukalle. Lattajalkaiset kävivät kylminä aikoina sen verran harvoin ja
pienellä porukalla, ettei pesää tarvinnut siirtää muualle. Ainoaksi ongelmaksi
olivat muodostuneet poikasten pitkästyminen ja sen myötä niiden käyminen
uppiniskaisiksi ja nokkaviksi. Alkoivat olla jo sen verran isoja, että
janosivat vaaran viehätystä. Lattajalkaisten tullessa juoksentelu seinien
välissä oli ehdottomasti kielletty, koska se tiesi aina herkkuansojen
ilmestymistä kulkureiteille. Tätähän poikaset eivät uskoneet vaan viikset
väpättäen niiden oli käytävä uhmaamassa kohtaloaan alakerran makuuhuoneessa
rapistellen siellä kunnes isäntäväki heräsi. Sitten ne säntäsivät kihisten
karkuun. Mamma oli eräänä marraskuun pimeänä iltana pyöräyttänyt uuden
poikueen, seitsemän somaa hiiriprinsessaa. Hänellä meni aika nyt niiden kanssa
eikä hän ehtinyt vahtia isompia. Keväällä nämä saisivat muutenkin muuttaa jo
omilleen.
Ikäviltä menetyksiltäkään
ei talven aikana vältytty. Wilhelm menetti häntänsä tavoitellessaan herkkuansan
mehevää Brie-palaa. Se oli niin kammottavaa kuunneltavaa, että sitä on vaikea
edes ajatella saamatta kylmiä väreitä. Aurora sen sijaan ei ollut yhtä onnekas,
jos nyt niin voi tässä tapauksessa sanoa. Hän jäi valkoisen kissan kynsiin,
kirjaimellisesti. Kissa oli päässyt sisään avoimeksi jääneestä kissaluukusta.
Aurora oli juuri silloin saanut ahmittua yliannostuksen kaapista löytämäänsä
toissajouluista wienernougatia eikä sen vuoksi ollut kovin vikkelä
liikkeissään. Rauha hänen sielulleen.
Sitten saapui joulu ja
alkoi mahdoton vilske mökissä. Se toi tullessaan ihanaa lämpöä nurkkiin.
Sisälle tupaan kannettiin ihka oikea puu. Sen oksille ripustettiin valoja eli
pimeän turvin ei päässyt enää liikkumaan. Lattajalkaisten väki lisääntyi, joten
pesäpaikka oli siirrettävä seinän koloon. Se ei kuitenkaan haitannut, koska
vastineeksi tuli runsaasti pöydille jätettyjä herkkuja. Aina välillä kuulimme,
kun joku naisväestä kiljaisi löytäessään jätöksemme. Silloin lattioille
ilmestyi aina hetkeksi juustoansoja ja pesuaineen kirpeä tuoksu leijui ilmassa.
Ahneet pikkuiset oli vaikea pitää pois herkkuansojen luota.
Suurin järkytys tuli, kun
hälinä oli isoimmillaan. Tupaan kannettiin autosta laatikko, josta asteli
valtavan kokoinen punainen kissa. Puhuivat jostain Pyhästä Birmasta. Oli
kutsuttava hätäkokous koolle. Poikaset oli pidettävä pelkästään vintillä.
Koituisiko tämä Hermanniksi kutsuttu punainen paholainen koko hiiriperheen
kohtaloksi? Vähitellen kissa asettui taloksi kierreltyään matalana hiipien
kaikki nurkat ja huonekalujen aluset. Vintille se ei jostain syystä tullut
ollenkaan, ainakaan vielä. Sen sijaan se näytti pitävän kynsillään talon
valkoiset räyskyttäjät kurissa.
Syy kissan laiskahkoon
liikehtimiseen selvisi ruoka-aikaan, kun sille aseteltiin pilkottu ruoka-annos
kultareunaiseen kulhoon. Urbaani kissaraukka oli saanut lautaselleen niin
paljon keitettyä, muussattua kalaa sekä tv-mainosten herkkuaterioita, ettei se
tuntenut tarvetta saalistukseen. Whiskasin hyytelöidyt tonnikalapallerot olivat
turruttaneet sen ikiaikaisen metsästysvietin. Punainen tuuhea karva peitti sen
pyöreää vartaloa. Kissamaisen ketterät liikkeet olivat verhoutuneet
elintasorasvakerroksen alle. Poikaset irvailivat sille niin surutta, että
lopulta oli vihellettävä peli poikki. Ei pidä leikkiä kohtalolla. Kissoilla
sanotaan olevan yhdeksän elämää, hiirellä vain yksi. Voiko hiiri tuntea sääliä kissaa
kohtaan? Hän pelkäsi sen saavan sydänkohtauksen poikasten juoksuttaessa sitä
pitkin vintin laminaatteja, kun se oli vihdoin päässyt rappuset ylös ja saanut
kai jonkin vainun. Sen emäntä oli kuitenkin ihan herttainen vanha rouva, jonka
ääni tosin kohosi falsettiin jonkun hiiriperheestä nähdessään.
Joulun notkuvien
herkkupöytien ja uudenvuoden rakettien räiskeen mentyä tupa hiljeni jälleen.
Pakkaset koettelivat luontoa ja eläimiä. Valon määrä alkoi kuitenkin lisääntyä
vähitellen ja mamma alkoi puhua kotiin pääsystä. Talvikuukausien aikana hän oli
pyöristynyt liikunnan puutteen vuoksi ja kotikolon suuaukko alkoi uhkaavasti
näyttää liian pieneltä. Seuraavan täydenkuun aikaan syy pyöristymiselle
kuitenkin selvisi hänen pyöräyttäessään jälleen kahdeksan suloista karvatonta
jälkeläistä. Vanhin niistä oli ilmiselvästi tullut isäänsä. Tomerana se vahti,
että kaikki pääsivät vuorollaan syömään.
Kuten sananlaskukin
sanoo, alkoi maaliskuu näyttää maata ja kotikolon kutsu kävi
vastustamattomaksi. Takaisin kotiin oli muuttamassa enemmän väkeä kuin
lähtiessä. Vanhimmat poikaset saisivat tosin etsiä itselleen oman pesäkolonsa
ja perustaa sinne perheensä. Muuttotohinan ollessa kiihkeimmillään huomattiin,
että Waltteri oli kuljettanut poskissaan sinisiä murusia kotikoloon. Hän ei
ollut koskaan voinut vastustaa värillisiä asioita. Amanda oli ehtinyt niitä
myös maistella. Ne koituivat heidän kohtalokseen vaikka niistä oli sanottu ties
miten monet kerrat. Kyyneliä esiliinan helmaan pyyhien mamma lakaisi loput
muruset ulos pesäkolosta ja peitti ne maahan.
Mikään ei voinut
kuitenkaan pilata kotiin pääsyn riemua. Mamma levitteli mukana tuotuja pehmikkeitä
pesäkolon perukoille. Poikaset leikkivät ulkona. Pitkän sisälläolon jälkeen
raikas ulkoilma suorastaan humallutti ne. Ulkona alkoi jo hämärtyä, kun huoli
täytti mamman sydämen. Perheenpää ei ollut palannut viimeiseltä ruuanhakureissultaan.
Kiviaidalla näkyi vain naapurin kissa. Kissamaisen letkeästi se tasapainotteli
kiviaidalla ja pysähtyi pesemään tassuilla naamaansa. Pesutoimet suoritettuaan
se vilkaisi hiirten kotikololle kylläisen näköisenä, suoristi viiksensä ja loikkasi
sitten omalle puolelleen kiviaitaa. Tuosta eleestä mamma ymmärsi, että hänen
oli turha odottaa miestään kotiin. Huomispäivänä hän päätti lähteä naapurikolon
leski-isäntää tapaamaan. Perheeseen tarvittiin mies. Sitten kevät saisi tulla.
 |
| Hiirten mökkikausi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti