Veden valta

 Selasin tässä blogiani ja totesin, että nimestä huolimatta en ole sitten remontin kirjoittanut mitään tuosta fyysisestä tilasta, jota kodiksi kutsutaan. Viimeinen postaushan aiheesta on sieltä poreallaslaatikon varjosta. Yläkerran WC ja alakerran saunatilat valmistuivat Pääsiäisen tienoilla monen mutkan jälkeen. Miehelleni hehkutin, että kauankohan kestää se vaihe, kun suihkun alla vaan nauttii ja on ällöttävän tyytyväinen lopputulokseen.

alakerran pesutila

ei ihan palmu

yläkerran wc

se poreallas

No, eipä sitä kauaa kestänyt. Varmaan joku Mr Murphy istui taas jossain räystäällä ja päätti vähän pistää kapuloita rattaisiin. Kesäloman päätteeksi saimme jokaisen mökkiläisen kammotuspuhelun kotoa. Se oli heinäkuun viimeinen tiistai. Kotona oli ollut vesivahinko. Perjantaina olin käynyt kotona ja silloin oli kaikki kunnossa. Kotivahtina ollut esikoiseni löysi sitten tiistaina kodin veden vallassa. Vesi on siitä metka kaveri, että se menee koloista, missä koloa ei edes ole.

Vesi oli ehtinyt tuhota osan keittiökaapeista, yläkerran lattiat sekä tapettien alaosan. Siitä se oli jatkanut matkaa alakertaan tuhoten täysin kuopuksen huoneen sekä kodinhoitohuoneen. Eipä tuo vesi kunnioittanut asunnon rajojakaan vaan livahti vielä naapuriinkin. Siitä alkoi sitten massiivinen raivaus- ja purkutyö. Vahingoittumattomina säilyneet huoneet täyttyivät muiden huoneiden tavarasta. Jo alkumetreillä vakuutustarkastaja ilmoitti, että asunnossa ei voi asua eli muutto edessä. 

Kiitos somen voiman ja ihanan tuttavan saimme vuokrattua nämä ihanat maisemat toivottavasti koko remontin ajaksi. En ole ikinä ollut niin kiitollinen kuin silloin, kun sain tarjouksen näihin maisemiin muuttamisesta.

Tuosta päivästä on nyt kulunut pian kaksi kuukautta. Siitä asti on kuivattu, kuivattu ja kuivattu. Moni ihminen on minua lohdutellut sanomalla, että ajattele miten ihanaa saada uusi keittiö. Voin kertoa, että se ei lohduta yhtään - ei yhtään. En olisi halunnut uutta keittiötä. Olin täysin tyytyväinen n. 12 vuotta sitten remontoituun ja meidän pitkien ihmisten mittoihin tehtyyn keittiöön. Rakastin meidän vastamaalattuja 'tutu' -sävyisiä seiniämme eteisessä ja rappukäytävässä. Ihailin uusia väliovia, jotka asennettiin vuosi sitten. Kodinhoitohuoneemme oli toimiva kuuden metrin kaappitiloineen. Nyt vain toivon, että saan ne ennalleen. Tottapuhuen en edes tarkalleen muista, millaiset uudet kaapit tilasimme. Mutta jos remonttimiehet aikovat pystyttää keittiökaapit vähänkin alemmalle tasolle kuin aiemmat, nousen barrikaadeille ja seison vaikka vieressä vahtimassa, että ne ovat oikealla tasolla. Olen suunnitellut jo leiriytyväni lattialle, jos tarve vaatii. 

Mutta ihan vielä ei tarvitse leiriytymisvälineitä kaivaa esiin, koska tällä hetkellä paikassa nimeltä koti näyttää tältä...

yläkerta

alakerta

Mutta ehkä siitä vielä tulee KOTI <3