maanantai 29. lokakuuta 2018

Erilaisia ihmisiä

20-vuotispäivän lähestyminen nostaa  pintaan nostalgisia muistoja, ajatuksia viimepäiviltä, kohtaamisia ja niiden herättämiä tunnelmia. Kaksikymmentä vuotta siis siitä, kun piskuinen muuttokuormani saapui Tuusulaan tupakkatehtaan hoodeille. 20 vuotta myös saman miehen lakanoissa :) Jokusen päivän voisin ehkä vaihtaa pois, mutta edelleen sanoisin "tahdon".

Olen monelle sanonutkin, että oudointa uudelle paikkakunnalle tulossa oli, kun kaupassa käydessä ei näynyt yksiäkään tuttuja kasvoja. Vähitellen niitä kuitenkin alkoi tulla, ensin työn sitten lasten ja harrastusten kautta. Nykyään saakin sitten kauppareissulla ja vaihtaa useammatkin kuulumiset. Erilaiset ystävät ovat rikkaus. Toiset ovat olleet mukana sieltä lastentarhasta asti ja jotkut ovat tulleet rinnalle vasta myöhemmin. Näitä ajatuksia herätteli viikoloppuna tapahtumat, joihin osallistuimme. Sen lisäksi, että niissä oli oikein mukavaa, tuli tavattua monia tuttuja ja vaihdettua kuulumisia.

Ystävien lisäksi sitä kohtaa päivittäin useita ihmisiä, jotka vain viuhahtavat ohi jättämättä sen pysyvämpää jälkeä. Etenkin lasten ja koirien kanssa kulkiessa, saattavat aivan vieraatkin ihmiset ryhtyä juttusille. Tässä eräänä päivänä olimme matkalla kirjastoon, kun seuraamme lyöttäytyi naisihminen, joka aloitti jutun talvitakistani. Hän kertoi saavansa siitä inspiraatiota seuraavaan maalaukseensa. Tuolla muutaman sada metrin matkalla hän kertoi harrastuksistaan, perheestään ja ehti myös tiedustella minun ikääni. Samalla reissulla kotiinpäin tullessa seuraamme lyöttäytyi mieshenkilö, joka kertoi meille viidestä kissastaan.

Kannattaa siis pitää silmät avoimina - seuraava vastaantuleva ihminen voi olla uusi ystäväsi!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti