lauantai 18. toukokuuta 2019

Kakkoskotini Mökki

Tällä kertaa mökkielämästä. Se on meidän henkireikämme. Sinne voidaan mennä yksin, kaksin, perheen tai ystävien kanssa. Se on muodostunut joillekin ystävillemmekin turvasatamaksi tai piilopirtiksi, jonne voi paeta elämän myrskyjä. Siellä aika tuntuu pysähtyvän ja hiljaisuudessa kuulee aivonystyröidensä hurinan (ja ajoittain naapurin kuunteleman radionovan). Teineille tämä aktiviteetti ei ikävä kyllä riitä, joten siinä on ikäryhmä, johon tämä ei toimi.

Vietämme AnnanTorpalla tänä vuonna kymmenettä kesää ja toki myös talvea, kuten kuvistakin näkyy. Olen mökistä postannut aiemminkin, mutta tässä vielä vähän historian havinaa ja omaa kehitystämme mökkiläisinä. Aluksi sananen siitä, miten meistäkin tuli mökkiläisiä ja miten päädyimme juuri tähän mökkiin. 


Mökkihistoriikki


Juhannuksena 2009 meille iski pahimmanlaatuinen mökkipaniikki, joka äityi juhannuspäivän iltana niin pahaksi, että oli lähdettävä nettiin surffailemaan ja etsimään meille sopivaa mökkiä niin hinnaltaan sijainniltaan kuin tunnelmaltaankin. Sopiva mökkiehdokas löytyikin ja viesti välittäjälle lähti matkaan. Sunnuntaina Kotiapajan välittäjä jo soittikin ja treffit Noormarkkuun sovittiin klo 17.45 (Nykyään olemme porilaisia, kun Noormarkku liittyi Poriin).

Tampereen ja Lavian kautta navigaattori ohjasi meidät perille rauhalliseen pihapiiriin. Toistakin mökkiä kävimme katsomassa, mutta se ei täyttänyt omituisia kriteerejämme (liian siisti nurmikko ja tarkkaan rajatut kukkaistutukset). Mieheni tunnusti hakevansa itselleen työleiriä ja minä pakoa arjesta ja silloisesta 24/7 -työstä. Niinpä pitkä nurmikko, pysähtynyt kaappikello (näyttää yhä aikaa 16.05) ja 16 km:n matka lähikauppaan puhutteli meitä niin paljon, että kaupat syntyivät. Välittäjä tosin sanoi minulle, etten voi valita mökkiä nurmikon pituuden vuoksi. Miksi muka en?

Mielelläni valottaisin myös mökin historiaa, mutta en voi tehdä sitä kuin  siltä osin kuin se on meille avautunut. Mökissä on asunut Anna yhdessä veljensä kanssa. Veli on kuollut aiemmin, jolloin Anna on jäänyt taloon yksin.  Näiden sisarusten jälkeen mökissä asusteli tai mökkeili pari muuta perhettä, kunnes me valtasimme sen. Tervetuloa siis maalaistunnelmaan seuraamaan remppaintoisen mieheni aikaansaannoksia sekä tällaisen viherpeukalottoman pyristelyä!

Kymmenen vuoden aikana olemme luoneet mökkielämään omia perinteitämme. Pääsiäisen aikoihin olemme käyneet talven jälkeen ensimmäisen kerran pihasaunaa lämmittämään. Vanhat hirret vaativat kuitenkin sen verran lämmittelyä, että se ei ole talvisaikaan mikään pikaprojekti, mutta eihän saunomisen tarvitse sellainen ollakaan. 


Annan Torpalle on tullut sähköt vasta 80-luvulla. Sitä ennenkin täällä on kuitenkin todennäköisesti eletty ihan täyttä elämää tyytyväisenä, vai onko?

Mökin uusi elämä


Meidän vallattua tämän torpan, on sen hirsiseinät saaneet sisälleen melkoisesti lisää elämää ja uudistuksia. Vintille on tehty pari huonetta lisää, navetasta on tehty juhlatila ja navetan vintillekin on ilmestynyt yöpymispaikka. Myös aittaan on remontoitu tilat, joissa on yöpynyt yksi sun toinenkin vieras ja oma väki - etenkin nuorisoa se on miellyttänyt.

Pihamaalle on ilmestynyt leikkimökki, trampoliini, uima-allas ja palju ja mitä milloinkin. Sähköjen kannalta tämä tarkoitti aluksi sitä, että jatkoroikkaa on vedetty milloin mihinkin pytinkiin kulloiseenkin tarpeeseen. Välillä on tarvittu navetan jääkaappiin tai väliaikaisiin karaokevehkeisiin virtaa, toisinaan taas aitoissa olijat ovat kaivanneet pattereista lisälämpöä.

Kolmisen vuotta sitten aika oli kypsä sille, että ryhdyimme pohtimaan ulkorakennusten sähköistämistä. Ulkohuussi huusi kristallikruunua, navetta valoja ja muutamaa pistorasiaa, aitat tarvitsivat valoa ja toisinaan lämpöä, saunassa tarvittiin pimeään aikaan vähän valaistusta.

Niinpä mökki on vähitellen siirtynyt nykyaikaan vanhaa kunnioittaen. Punaisena lankana on ollut käytännöllisyys ja toimivuus sekä mukavuus.

Talvista tunnelmaa


Ulkohuussissa on tunnelmaa



Vanha navetta/heinäsuuli toimi aluksi kirppiksenä



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti